Kolumnit

Hiilenpolttajat kuriin

Jouni Kemppainen
Kolumnit 29.12.2017

Palava hiili ei ole enää kenenkään oma asia, sen verran kuumaksi ilmasto on käynyt.

Ilmaston lämpeneminen jatkuu ja toimet siihen sopeutumiseen ovat riittämättömiä niin meillä kuin muuallakin. Suomen metsien käytöstä syntynyt sopu oli tärkeä etappi sekä ympäristön että yhteiskunnan toiminnan kannalta, mutta paine rajoittaa puun käyttöä jatkuu varmasti lähivuosina. Kiireellisintä kuitenkin olisi saada nyt hiilenpolttajat kuriin, niin meillä kuin muualla.

Maaseudun Tulevaisuus on lukuisia kertoja kiinnittänyt huomiota Helsingin käyttämään hiileen. Helsingin energiayhtiö on tuottanut kaukolämmöstään peräti 90 prosenttia fossiilisilla polttoaineilla. Vaihtoehtojakin on olemassa, mutta pääkaupunki ei ole niihin tarttunut huolimatta ilmastonmuutoksen vaatimuksista ja ankarasta mainehaitasta.

Keväällä Helenin toimitusjohtaja Pekka Manninen arvioi, ettei kaupungin tarvitsemaa vaihtoehtoista biopolttoainetta edes pystyttäisi toimittamaan (MT 10.4.).

Tilanne on Helsingin osalta omituinen myös siksi, että ympäristöpuolueen viittaa kantava vihreät on kaupungissa merkittävä vallan käyttäjä. Silti piippujen hiilituprutus tuntuu vain sakenevan.

Uusien tilastojen mukaan päästöt olivat vuonna 2016 prosentin suuremmat kuin edellisenä vuonna. Miten tässä näin kävi? kysyi torstaina myös Yle.

Erittäin hyvä kysymys vai mitä, pormestari Jan Vapaavuori (kok.) ja apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki (vihr.).

Samalla kun Helsinkiä kurmootetaan asiasta, on syytä tehdä kaikki mahdollinen myös kansainvälisillä rintamilla hiilenpolttajien kuriin saamiseksi. Syyttävää sormea voi heristää muun muassa Yhdysvalloille, Saksalle ja Puolalle. Palava hiili ei ole enää kenenkään oma asia, sen verran kuumaksi ilmasto käy meille kaikille.

Myös maakunnissa ilmastonmuutos on otettava tosissaan. Suomi tarvitsee kipeästi metsäteollisuutta, mutta samalla meidän on kyettävä osoittamaan kykymme toimia vastuullisesti ja sitoa hiiltä niin metsiin kuin maatalousmaahankin.

Kummastusta herättää, miksi Suomi alisuoriutuu jatkuvasti puurakentamisen edistämisestä, vaikka sen eduista vallitsee pitkälti konsensus. Suomessa on vieläkin vajaat sata puurakenteista kerrostaloa, vaikka niiden edut betonirakentamiseen nähden on varsin laajasti tunnustettu.

Hiili on rakennetussa puutalossa hyvin säilössä. Ja kun rakennusten keston aikajänne saadaan kasvatettua nykyisestä noin 50 vuodesta vaikkapa 100:aan, hiilitase vain paranee.

Jos ilmastonmuutosta halutaan tehokkaasti ehkäistä, siihen tarvitaan markkinatalouden mekanismeja. Puurakentaminen saattaa yleistyä jo kuluttajien ympäristötietoisuuden syventyessä, mutta kehitystä voitaisiin vauhdittaa myös sääntelyllä.

Asuntoministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) voisi jo tällä hallituskaudella pohtia, olisiko julkiseen rakentamiseen mahdollista sisällyttää vaatimus hiilen sidonnasta. Puun käyttö lisääntyisi saman tien, eikä poliittisia vastustajiakaan ilmaantuisi.

Samalla kun hiilenpolttajat on laitettava kuriin, hiilensitojia kannattaa suosia. Alkava vuosi on ilmaston osalta täynnä riskejä, mutta myös mahdollisuuksia. Niihin kannattaa tarttua heti.

Aiheeseen liittyvät artikkelit