Kolumnit

Ay-liikkeen kohdattava totuus

Jouni Kemppainen
Kolumnit 12.01.2018

Keskusjärjestöjen jäsenkato saa monet kysymään, mihin niitä tarvitaan?

Ammattiyhdistysliikkeen jäsenmäärä on viime vuosina laskenut rajusti. Niin rajusti, että keskusjärjestöt eivät itsekään uskalla kertoa totuutta.

Kun Maaseudun Tulevaisuus kysyi ay-liikkeen jäsenmääriä, sekä SAK että STTK myönsivät niiden laskeneen. (MT 29.12.). Muun muassa "miljoonajäseninen" SAK ilmoitti jäsenmääränsä pudonneen nyt 965 000:een. Järjestöt eivät kuitenkaan suostuneet kertomaan MT:lle maksavien jäsentensä lukumäärää.

Poikkeuksena oli Akava, joka on muutenkin onnistunut pitämään jäsenmääränsä pienessä nousussa, pääosin STTK:lta siirtyneiden liittojen avulla. Se on pystynyt ja halunnut erotella opiskelija- ja eläkeläisjäsenensä muista maksavista jäsenistä.

MT:n kysely nostatti kuitenkin eri liitoissa kriittistä kummeksuntaa. Jäsenkatoa on epäilty eri puolilla pitkään, eivätkä keskusjärjestöjen antamat luvut tuntuneet täsmäävän. Eikä ihme!

Ilta-Sanomien toimittajalegenda Timo Haapala sai haltuunsa palkansaajaliittojen eurooppalaiselle kattojärjestölleen EAY:lle tilittämät jäsenmaksutiedot. Niiden mukaan SAK:n maksavien jäsenten määrä on pudonnut 627 000:een, STTK:n 335 000:een ( IS 9.1.).

Vaikka palkansaajien keskusjärjestöt ovat edelleenkin jäsenmäärältään isoja, paljastuneet oikeat jäsenmäärät ovat niiden kannalta noloja. Niiden olisi itse pitänyt pystyä kertomaan asia niin kuin se on. Pitäisi pystyä toimimaan omilla hartioillaan, eikä muistella 1980-luvun olkatoppauksia.

Kun SAK parhaillaan pohtii omia torivarauksiaan pystyäkseen vastustamaan hallituksen työllistämishankkeita, tiedot jäsenkadosta eivät sen uskottavuutta kohenna.

Nykyiselläänkin keskusjärjestöt ovat isoja yhteiskunnallisia mahteja, mutta niiden painoarvo alkaa samalla sulaa sisältä päin. Palkoista sovitaan jo nyt liittotasolla, ja moni kysyy, mihin isoja keskusjärjestöjä enää tarvitaan.

Palkankorotuksia on tullut, ja tähän asti niiden taso on tuntunut vastuulliselta myös kansallisen kilpailukyvyn näkökulmasta. Keskusjärjestöviisautta ilmankin tuntuu olevan menestyvää työmarkkinaelämää. Myös palkansaajapuolella. Elinkeinoelämän keskusliiton osalta samanlainen jäsenliittojen voiman näyttö on koettu jo aiemmin.

SAK:n toiminnan kova ydin on runsaan 220 000 jäsenen Teollisuusliitto, jota johtaa kaiken nähnyt ay-konkari Riku Aalto (sd.). STTK:n profiloitumisen kannalta keskeinen on 160 000 jäsenen sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy.

Jos Tehyn uusi puheenjohtaja Millariikka Rytkönen saa omilleen jäsenkuntaa tyydyttävän palkkaratkaisun, hänestä saattaa tulla yksi uudenlaisen ay-liikkeen kärkihahmoista.

Vaikka SAK:n ja STTK:n fuusiohanke on jo kertaalleen kuopattu, jäsenmääräkehitys ja edunvalvonnan muuttuva dynamiikka ajavat sitä kohti uudelleen. EK:n jäsenliitot ovat jo pitkään vaatineet keskusliitoltaan alati paranevaa palvelua jäsenmaksujensa vastineeksi.

Samaa haluavat myös palkansaajat. Jos Rytkönen ja Aalto löytävät toisena, SAK:n ja STTK:n järjestöfuusiolle on parin vuoden kuluttua taas kysyntää.

Vaikka ammattiliitot pystyisivätkin sopimaan palkoista, yhteiselle edunvalvonnalle ja joukkovoimalle saattaa edelleen olla tilausta. Joskus jopa tarvetta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit