Maaseudun Tulevaisuus
Kolumnit

Digitalisaation peruskurssi: kunnon laajakaista kaikille

Jussi Martikainen
Kolumnit 29.02.2016

Kaijaleena Runsten: "Omakotialueiden kuiduttaminen vaatisi paljon enemmän työtä kuin sim-kortin kytkemisen päälle."

Elämme hurjan digitaalisen muutoksen aikaa.

Suomessa käytetään eniten mobiilidataa maailmassa, kertoi viime viikolla Elisa. Seuraavina tulevat ruotsalaiset, eteläkorealaiset ja japanilaiset.

Koko maailman ihmisistä 43 prosenttia on niin sanotusti "online" eli pystyy käyttämään päivittäin verkon palveluja. Suurin selittäjä ovat juuri mobiiliverkot, joiden kattavuus on kasvanut viidellä prosentilla kolmessa vuodessa. Tiedot perustuvat Kansainvälisen teleoperaattoreiden liiton ITU:n seurantaan.

Näin katsoen hommat ovat meillä Suomessa ihan upeasti. Olemme onnekkaita, suorastaan maailman parhaita.

Kunnia siitä kuuluu valtiolle, joka vapautti teleliikenteen 1990-luvulla ja joka kirjasi ensimmäisenä maailmassa laajakaistayhteyden perusoikeudeksi vuonna 2008. Isot operaattorit Elisa ja TeliaSonera ovat toistakymmentä vuotta panostaneet mobiiliteknologiaan ja -yhteyksiin. Vilpitön kiitos menee siitä heille.

 

Sitten tulee se "mutta". Digitalisaatiota ei ole eikä tule ilman kiinteää laajakaistaa, sillä mobiiliyhteyksiä ei ylläpidetä ilman valokuitukaapeleita. Ne tarvitaan siis molemmat, tämä ei ole joko-tai -kysymys.

Suomi tähtää digitaalisen yhteiskunnan kärkivaltioksi maailmassa. Kodit saattavat aika piankin pärjätä kuvansiirron (videopalvelut, televisio) puolella 4g:llä, mutta elinkeinonharjoittajat eivät. Datasiirtoa ei voi jättää sen varaan, että "lähetän tiedot ensi yönä, kun netti on hiljaisempi". Asiakkaan vie joku muu.

Suomi on toisen laajakaistatilaston peränpitäjä. Teollisuusmaiden OECD:n tilaston mukaa (MT 10.2.) kuituyhteyksien osuus laajakaistaliittymistä on alle viisi prosenttia kodeista. Ymmärtääkseni tilastoon lasketaan myös pienyrityksiä ja tiloja, jos ne ovat hankkineet kotitalousliittymän.

 

Finnet-liiton operaattorit ja Suomen Seutuverkot ry:n verkkoyhtiöt, joista enin osa on kuntien viime vuosina perustamia, ymmärtävät tilanteen. Ne tekevät sisukkaasti digitalisaation myyräntyötä eli rakentavat valokuituverkkoja.

Molempia huudetaan nyt apuun monessa keskikokoisessa kirkonkylässä ja - surkuhupaisaa kyllä - myös suurten kaupunkien lähiöissä.

Omakotialueiden kuiduttaminen vaatisi paljon enemmän työtä kuin sim-kortin kytkemisen päälle. Kate on siis liian heikko kiinnostamaan kolmea suurta operaattoria.

Tähän viittaa Pohjois-Pohjanmaan eteläisten kuntien tilanne (MT 24.2.). Epäilen, että puhelinosuuskunta PPO:n aikanaan kaivamat ja Elisan kaksi vuotta sitten ostamat valokuidut palvelevat ennen kaikkea Elisan mobiiliverkon tukiasemia pohjalaisjokien varsilla.

Kun niitä ei ole viljalti kaupattu elinkeinoelämälle ja koteihin, kunnat ovat päättäneet aloittaa kuituverkon suunnittelun.

 

On erinomaista, että haja-asutusalueiden laajakaistatuki sai jatkoa. Mutta ovatko rahoitusehdot tähän yhteishyödylliseen rakennustyöhön kohdallaan, jos lainan korko on yli kuusi prosenttia?

Varovastikin arvioiden Suomen Seutuverkkojen laskelmien mukaan yli 1,8 miljoonaa suomalaista kotitaloutta on vailla valokuituun liittymisen mahdollisuutta.

Työ jatkuu.

kaijaleena.runsten@mt1.fi

Twitter: KiiRuns

Aiheeseen liittyvät artikkelit