Maaseudun Tulevaisuus
Kolumnit

Helsinki saa vahvan edunvalvojan

Jussi Martikainen
Kolumnit 21.04.2017

Vapaavuorta kannattaa pitää silmällä. Vastakkain asettelun aika on tuskin ohi.

Kuntavaaleissa Helsingissä tapahtui jotain, joka on syytä huomata koko maassa pohjoisinta Lappia myöten.

Helsinkiin ehdolle myöntynyt Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori (kok.) keräsi vaaleissa hurjat, liki 30 000 ääntä ja auttoi ratkaisevasti kokoomusta pysymään suurimpana kuntapuolueena. Äänivyöryllään Vapaavuori nousee Helsingin ensimmäiseksi pormestariksi.

Pormestari on vahvalla poliittisella vallalla ladattu kaupunginjohtaja. Tämä oli myös Vapaavuoren motiivi ehdolle lähdössä – valta kelpaa, ja hän on sitä myös halukas käyttämään. Päätöksenteko Helsingissä saa vauhtia Vapaavuoren ottaessa ohjat.

Helsinki saa pormestarin, jolle oma kaupunki ja sen menestys ovat kaikki kaikessa. Vapaavuoren rakkauden kotikaupunkiaan kohtaan moni muistaa jo ajalta, jolloin tämä vaikutti asuntoministerinä. Ympäristöjärjestöt palkitsivat ministerin, mutta maakunnissa kiristeltiin hampaita.

Vapaavuoren motivaatiosta kertoo sekin, että hän ottaa paluun myötä vastaan merkittävän palkanalennuksen. Luxemburgin luksuselämä vaihtuu hikisiin vääntöihin kotimaan muiden vallankäyttäjien kanssa.

Miksi Vapaavuoren pitäisi kiinnostaa Lapissakin? Syitä on monia. Vapaavuoresta tulee Helsingin ja koko metropolialueen tärkein edunvalvoja, ja vahva sellainen. Hän tulee vaikuttamaan myös koko maan kaupunkipolitiikkaan.

Vapaavuoren paluu Suomeen on eräänlainen hyvityskierros. Hän oli puolue-eliitin suosikki Jyrki Kataisen seuraajaksi kokoomusjohtoon. Sitten tulikin Alexander Stubb ja Vapaavuorelle lähtö Luxemburgiin.

Stubbin eväät puheenjohtajana syötiin nopeasti. Puolue-eliitti etsi haastajaa. Kertaalleen kisassa nöyryytetty Vapaavuori ei suostunut, ja lojaaliudestaan tunnettu Petteri Orpo pakotettiin istuvan puheenjohtajan kaatoon tunnetuin seurauksin. 

Köyliössä syntynyt Orpo on maakuntien, suorastaan susialueiden mies kokoomusjohdossa. Ennen puheenjohtajakisaan lähtöään Orpo teki kuitenkin retken Luxemburgiin. Vasta Vapaavuoren siunaus vahvisti Orpon päätöksen ja tien puheenjohtajaksi.

Tahtoi tai ei, Orpo on asemastaan ja tuoreesta vaalivoitostaan velkaa Vapaavuorelle. Tämän velan perintäyrityksiä muun Suomen – myös maakuntien kokoomuksen – on valvottava silmä kovana.

Lisäksi Orpo joutuu hoitamaan Helsingin kokoomuksen traumaa siitä, että puolueelle jälleen kerran jouduttiin etsimään kelvollinen puheenjohtaja metropolialueen ulkopuolelta.

Äänikuninkaana kotimaahan palannut Jan Vapaavuori toivoi ensitöikseen, että muu Suomi ymmärtäisi, kuinka Helsingin menestys on koko maan etu. Sitä ei tarvitse kiistää. Sen sijaan on määrätietoisesti kiistettävä se pyrkimys, että muun Suomen resurssit yhä voimakkaammin valjastetaan palvelemaan Helsingin kasvua.

Helsinkiläisen Vapaavuoren suhtautumien muuhun Suomeen muistetaan muun muassa siitä, kuinka hän kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana ilmoitti häpeävänsä, kun Jyrki Kataisen hallitus myönsi Itä-Suomen yliopistolle luvan oikeustieteiden opetukseen.

Kaveria kannattaa pitää silmällä. Vastakkain asettelun aika on tuskin ohi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit