Hyviä kysymyksiä

Tutustuin Kreikassa lääkäriin , jolla oli selvä käsitys, mistä talouskriisi ja kreikkalaisten ahdinko johtuu.

Hänen mukaansa kyseessä on pankkien ja kansainvälisen finanssimaailman salaliitto, jonka tarkoituksena on lypsää Kreikan kansa kuiviin ja sen jälkeen pilkkoa maa osiin ja myydä kansallisomaisuus pilkkahintaan ulkomaisille sijoittajille.

Ensialkuun miehen puheet eivät tuntuneet kovinkaan loogisilta. Ovatko kansainväliset sijoittajat pakottaneet kreikkalaiset elämään vuosikausia yli varojensa? Onko se pankkien vika, että melkein puolet maan verotuloista päätyy verottajan sijaan ulkomaisille pankkitileille? Ehkä kreikkalaisissa on itsessäänkin jotain vikaa.

Eurokriisin taustalta löytyy kuitenkin mitä erikoisempia kytköksiä.

Mitä yhteistä on Italian johtoon nousseella Mario Montilla ja EKP:n uudella pääjohtajalla Mario Draghilla?

Entä mikä yhdistää heidät Kreikan valtionvelan hoidosta vastaavaan viraston päällikköön Petros Christodoufouhun, kahteen edelliseen Yhdysvaltain valtiovarainministeriin ja lukuisiin muihin Yhdysvaltain ja Saksan keskuspankin, IMF:n ja Maailmanpankin johtaviin virkamiehiin.

Kaikki ovat työskennelleet aikaisemmin amerikkalaisen investointipankin Goldman Sachsin leivissä.

Saman firman, joka auttoi Kreikkaa vääristelemään talouslukujaan euroon liittymisen aikaan ja joka Yhdysvalloissa on toistuvasti epäiltynä erilaisista väärinkäytöksistä pitkin finanssikriisiä.

Voi tietysti olla, että talousalan parhaat aivot ovat aivan sattumalta kasvaneet saman työnantajan palveluksessa.

Kaikki eivät jaksa edes peitellä kiintymystään ison rahan valtaan.

Aina yhtä hymyä oleva eurooppaministerimme haluaisi antaa kaiken vallan EU:ssa kolmelle amerikkalaiselle luottoluokitusyhtiölle ja näiden kanssa bisnestä tekeville investointipankeille.

Ehkä niissä piireissä, joissa Stubb aikaansa viettää on normaalia mitata ihmisen arvo lompakon paksuudella, mutta on silti irvokasta, että demokraattisen maan demokraattisesti valittu ulkoministeri haluaa ottaa äänioikeuden pois niiltä joilla ei ole rahaa.

Hyviä vastauksia kriisin hoitamiseen ei tunnu löytyvän mistään. Kysymyksiä herää senkin edestä.

Yksi hyvä kysymys on esimerkiksi se, minkä takia Italia, jonka valtionvelka on 120 prosenttia bkt:sta maksaa 10 vuoden lainasta 7 prosentin korkoa, kun Japani, jolla on velkaa yli 230 prosenttia kansantuotteesta, saa lainaa vaivaisella yhden prosentin korolla.

Berlusconista huolimatta Italia on Saksan jälkeen Euroopan suurin teollisuusmaa. Budjettialijäämä ei ole sen pahempi kuin Suomessa, valtionvelka Japanin tavoin suurelta osin kotimaista, eikä kansantalouden kokonaisvelka ole yksityinen sektori mukaan lukien yhtään sen suurempi kuin Ranskassa tai Saksassa.

Kreikassa tulee väkisinkin ristiriitainen olo. Toisaalta maalla on kaikki edellytykset selvitä tästäkin tragediasta.

Hyvin koulutettu nuoriso, kohtuullinen infrastruktuuri, maailman suurin kauppalaivasto, kasvavaa turismia ja maataloutta.

On myös turha sanoa, etteivät kreikkalaiset tee mitään.

Jo tähän asti tehdyt säästötoimet hakevat historiasta vertaistaan. Siinä sivussa on muun muassa ajettu läpi suuri kuntauudistus. Kreikkalaiset, varsinkin yksityisen sektorin työntekijät, myös tekevät Euroopan pisintä työpäivää.

Toisaalta korruptio ja julkisen sektorin velkavetoinen kasvattaminen on vuosikaudet ollut suorastaan hillitöntä, eikä poliittisen järjestelmän perinpohjainen muutos näytä todennäköiseltä.

Kroonista kilpailukykyvajetta on vaikea korjata hetkessä varsinkin, kun rahaa uusiin investointeihin ei ole ja kaikki säästöt menevät vanhojen velkojen korkoihin.

Hyvä kysymys on myös se haluavatko Kreikan rahoittajat sen todella nousevan suostaan.

Suurella osalla Saksan lainaamista tukieuroista kreikkalaiset ostavat saman tien saksalaista tavaraa ja maksavat vanhoja lainojaan saksalaisille pankeille. Siinä sivussa euro pysyy Saksan kannalta suhteettoman heikkona ja vienti vetää euroalueen ulkopuolelle kuin siima.

Tukemalla Etelä-Euroopan kriisimaita Pohjoisen isot vientimaat tukevat omaa teollisuuttaan.

Ei kovin kaukana siirtomaavallasta.