Kolumnit

Koulutus on oikeus, ei etuoikeus

Maikki Kulmala
Kolumnit 19.10.2016

Maikki Kulmala: Koulutus on pääomaa, jonka varassa yhteiskunta viime kädessä rahoituksensa hankkii.

Monen vuosikymmenen takainen opiskelupoliittinen iskulause "Koulutus on oikeus, ei etuoikeus", on viime aikoina pyörähtänyt usein ajatuksiini.

Olen syvästi huolissani nykynuorten ja tulevien sukupolvien koulutuksesta. Jotenkin yhteiskunnasta on kautta linjan päässyt hukkumaan koulutusajatuksen kovin ydin.

Viime päivien puhe yliopistojen rahoituksen jonkinasteisesta palauttamisesta ei korjaa koulutusjärjestelmän systeemivikaa, joka mitä ilmeisimmin kohta karulla tavalla paljastuu, kun seuraavia Pisa-tutkimuksen tuloksia julkaistaan.

Vikaa on sekä sysissä että sepissä. Sekä kotien että koulun ja rahoittajan eli viime kädessä valtiovallan suhtautumisessa koulutukseen on korjattavaa.

On ymmärrettävää, että yhteiskunnalla ei ole varaa ylläpitää kaikkea, mihin hallintoalamaiset rahaa toivoisivat.

Koulutus on kuitenkin varhaiskasvatuksesta tohtoritutkintoon sellaista pääomaa, jonka varassa yhteiskunta viime kädessä rahoituksensa hankkii.

Osaamisella ja kilpailukyvyllä on suora suhde siihen, kuinka paljon muut ovat valmiita tuotteistamme ja tietotaidostamme maksamaan. Kun osaa paremmin ja toimii tehokkaammin kuin muut, on vahvoilla globaalissa markkinataloudessa.

Olen miettinyt, missä kohdin koulutusvastuullisen ketjun – kodista koulun kautta hallitukseen ja takaisin – ymmärrys on hukattu.

Ajatellaanko kodeissa, että ilmainen koulutus on itsestään selvyys ja kuuluu kaikille ja sen toteuttaminen siirretään näppärästi koulun vastuulle. Ajatellaanko kouluissa, että ne oppivat, jotka oppivat, ja ne jotka eivät opi, yritetään parhaan mukaan kuljettaa oppivelvollisuusiän loppuun. Ajatellaanko hallituksessa, että koulutuksesta säästetään, koska "on pakko leikata".

Yksi lähestymistapa koulutusongelmien ratkomiseen voisi olla uusi tapa johtaa asioita. Minulle on kerrottu, että opettajien aikaa kuluu runsaasti sellaiseen raportointiin ja analysointiin, joka ei korjaa oppilaiden osaamista ja paranna heidän mahdollisuuksiaan, vaikka hyvää tarkoittaen näillä henkilökohtaisilla suunnitelmilla onkin ehkä hyvää lopputulosta ajateltu.

Säästöjen keskellä koulut ovat joutuneet vähentämään erityisopetusta ja luopumaan kouluavustajista. Myös oppilaiden ohjauksesta terveydenhuollon piiriin on tingitty, ja sinne päädytään usein vasta, kun katastrofi on jo tapahtunut.

Eikä voi unohtaa sitäkään, että koulukiusaamiseen puuttuminen on vieläkin monissa kouluissa melkein silmien sulkemista: ei meillä sellaista ole.

Ehkä näihin kaikkiin asioihin löytyy ratkaisuja, jos koulutuksen johtamista mietitään uusiksi: Tuliko uudesta opetussuunnitelmasta apuja tähän? Siitä taitaa olla vielä liian varhaista tehdä päätelmiä, mutta toivottavasti.

Kodeissa on syytä katsoa uudemmankin kerran peiliin, kun puhutaan koulutuksesta.

Vanhemmat: Ilmainen opetus tarjoaa jokaiselle mahdollisuudet selviytyä. Lapsia ja nuoria on parempi kannustaa koulunkäyntiin kuin halveerata ja kyseenalaistaa heidän kuultensa opettajia ja koulutusjärjestelmää.

Valtiovallalla sitten on vastuu kaikin tavoin tukea koulutusjärjestelmää niin, että sen avulla tulevaisuutta pystytään tässä lähes satavuotiaassa maassa rakentamaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit