Kolumnit

Mikä laski hinnat, kun ei halpuutus?

Tuure Kiviranta
Kolumnit 26.08.2015

Tuure Kiviranta: Kaupan on erittäin helppoa toimia juuri niin, kuin se toimii.

Markkinaosuudeltaan Suomen suurin päivittäistavarakauppa S-ryhmä aloitti kevättalvella mainoskampanjansa halpuuttamisesta.

Kauppaketju kertoi laskevansa ruuan hintaa tinkimällä omasta katteestaan. Kaupan hinnoissa olikin mistä tinkiä, kun esimerkiksi kauppaan valmiiksi kannettujen perunoiden kuluttajahinnasta kaupat ottivat viime vuonna 55 prosenttia.

S-ryhmä on vakuuttanut, että kampanja ei laske tuottajahintoja. Erikoinen yhteensattuma nyt onkin, että Tilastokeskuksen mukaan tuottajahinnat ovat laskeneet koko vuoden. Toisella vuosineljänneksellä keskimäärin seitsemän prosenttia.

Mitä tekee Kilpailu- ja kuluttajavirasto? Tarkkailee tilannetta. Haloo. Virasto on itse todennut, että S- ja K-ryhmä omaavat määräävän markkina-aseman. Lisäksi virasto on kertonut, että maanviljelijöillä on heikot mahdollisuudet vaikuttaa asemaansa ruokaketjussa.

Eikö viraston ole jo aika toimia?

Vähemmästäkin herää salaliittoteoria, että virasto on täysin kaupan talutushihnassa. Väistämättä herää myös ilkeä kysymys, tarvitaanko koko virastoa, jos se ei kykene muuhun kuin sivustakatseluun. No, Valio-päätöksen virasto sai aikaan. Vaikka tuottajahinnat ovat monessa tuotantosuunnassa alle kustannusten, ei siinä nähdä nyt kuuluisaa saalistushinnoittelua.

Kaupan on erittäin helppoa toimia juuri niin, kuin se toimii. Suurimmasta osasta maataloustuotteita on ylitarjontaa. Kauppa voi käyttää sitä vipuna neuvotteluissaan elintarviketeollisuuden kanssa ja teollisuus taas valuttaa kustannukset tuottajille.

Tavallinen kauppakärryntyöntäjä voi ajatella, että eihän kukaan mitään tappiolla tuota, joten kyllä viljelijät palkkansa saavat, kun kerran jatkavat aina vain tuotantoa. Tilanne ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Moni tila ei pysty lopettamaan, vaikka kuinka tahtoisi. Pankki haluaa lainansa takaisin ennen kuin sikalan tai navetan oven voi lopullisesti sulkea.

Miksi viljelijät ovat rakentaneet ylituotantoa? Karmiva esimerkki löytyi HK:sta, jonka tuotantoneuvojat hoputtivat parikkalalaista sikatilaa investoimaan mutta sitten irtisanoivat sikalan sopimuksen (MT 24.8.).

Ristiriitaisia neuvoja on todennäköisesti antanut monen muunkin yrityksen ja järjestön neuvojat. Huhuja kaunistelluista investointilaskelmista liikkuu. Neuvoja on helppo antaa, kun oma nimi ei tule velkakirjaan.

Eipä ole tuottajien etujärjestö MTK:kaan kovin kovaäänisesti ajanut malttia investointeihin. Toisaalta MTK on lähes sata vuotta toitottanut maatalouden kannattavuuden olevan surkea. Jos sitä olisi uskottu, kukaan ei olisi investoinut maatalouteen vuosikymmeniin, eikä nyt olisi mitään tilojen talouskriisiä. Eipä olisi jäljellä kotimaista ruokaakaan, mutta erittäin jyrkkää ruuan hinnanvaihtelua sen sijaan olisi.

Maataloudelta vaaditaan jatkuvasti tehokkuutta. Tällä hetkellä tehokkuutta pitäisi vaatia ennen kaikkea kaupalta. Kauppa peri kesällä kuluttajilta kurkusta yli viisitoista kertaa sen hinnan, mitä tuottaja oli siitä saanut. Se kertoo hyvin karua kieltä kaupan tehottomuudesta ja kaupan johtajien ammattitaidosta, jos he eivät kykene täyttämään kustannuksiaan muuten kuin tuollaisilla hintasuhteilla.

Tietysti jos päivät kuluvat Twitterissä alennuksia kehuessa, niin eihän siinä ehdi liiketoimintaa johtaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit