Perussuomalaisen politiikan sisältöä etsimässä

Perussuomalaiset tapaavat valitella, että toimittajat unohtavat heidän politiikkansa sisällön. No nyt on sisältöä etsitty viime viikonloppuna puoluekokouksessa. Katsotaanpa miten kävi.

Juuri puoluekokouksen alla perussuomalaiset tiedotti, että heillä on vaihtoehto hallituksen kuntauudistukselle. Kyselin ohjelman perään, koska minua kiinnosti tietää, mitkä kunnan 535 tehtävästä ovat peruspalveluita, jotka puolue haluaa ehdottomasti säilyttää.

Ohjelman nimi on Suomen palvelukunnat. Perussuomalaisten verkkosivuilta ohjelmaa ei löytynyt. Soitin sitten silloiselle ensimmäiselle varapuheenjohtajalle Hanna Mäntylälle, koska häntä oli tiedotteeseen haastateltu. Mäntylän mukaan peruspalveluita ovat peruspalvelut, no ne, mitkä nyt peruspalveluita ovat. Kun kysyin, voitko täsmentää hieman, vastaus oli, että peruspalveluita on, mitkä peruspalveluita on, kuten koulutus, terveydenhoito ja niin edelleen.

Jankkasin, että kun tässä nyt sanotaan, että perussuomalaiset vaativat lähipalvelulakia, jossa määritellään kriteerit palvelujen saatavuudelle, laadulle ja saavutettavuudelle. Niin että mitä ne kriteerit oikein ovat? En saanut vastausta.

Kysyin asiasta lauantaina vastavalitulta ensimmäiseltä varapuheenjohtajalta Jussi Niinistöltä. Hänen vastauksensa oli kutakuinkin sen suuntainen, että julkaisimme tiedotteen, koska se oli ajankohtainen, mutta yksityiskohdat ovat vielä työn alla.

Yksityiskohtia, jotka perussuomalaisten mukaan ovat vaihtoehto hallituksen politiikalle, ei siis ole olemassa. Niinpä myöskään sisältöä tai vaihtoehtoa kuntauudistukselle ei ole. On vain kuori, joka on heitetty julkisuuteen ja toivottu, että lukijat tai puolueen jäsenet eivät kysele sisällön perään.

Ehkä yksi syy siihen, että kuntauudistuksen vaihtoehdon sisältöön ei kiinnitetä huomiota on, että sisältöä ei ole.

No, yksi kuntauudistus sinne tänne, ehkä kokousvieraat kertovat minulle, mihin puolueessa kannattaa kiinnittää huomiota. Ehkä he kertovat, mikä heidän mielestään on perussuomalaisen politiikan sisältö.

Viikonlopun aikana juttelin niitä näitä monen kanssa. Kerrottuani olevani toimittaja, reaktio muuttui varautuneeksi. Keskusteluhaasteisiin ei juuri tartuttu, vaan vastaukset olivat lyhyitä ja toteavia lauseita. Reaktioissa oli epäilyjä, että olisin kriittinen puoluetta kohtaan.

Varovaisuus pisti silmään, sillä kokouksen vieraat ovat poliittisesti aktiivisia ja heillä on poliittisia tavoitteita. Moni on paikallisyhdistyksen johdossa tai kunnanvaltuustossa.

Teki mieli huutaa, että tässä on nyt valtakunnallista lehdistöä paikalla, antakaa tulla, palstatilaa saa varmasti, jos sanoo jotain mielenkiintoista. Mutta kyräilyä lähinnä sitten sain vastaukseksi.

Vaan aivan kokouksen viime metreillä sain kiintoisan lausunnon. Kysyin pitäisikö puoluekokouksessa käsitellä kentän aloitteita. Miten aloitteiden ketju kentältä kulkee koneistossa eteenpäin, aina puoluejohtoon saakka?

”Se on diktatuuri. Siinä valitettavasti lehdistö on osunut oikeaan”, oli vastaus.

Siinä sitä sitten oli sisältöä parissa pienessä lauseessa.