Kolumnit

Populismi haastaa meidät jatkossakin

Jukka Koivula
Kolumnit 19.06.2017

Jukka Koivula: Journalistien yhteiskunnallinen työ käy entistä tärkeämmäksi.

Viime viikolla pääsimme todistamaan näytöstä, joka hakee Suomen poliittisessa lähihistoriassa vertaansa.

Pääministeri Juha Sipilä oli jo matkalla presidentti Sauli Niinistön luo jättämään hallituksensa eronpyyntöä.

Turkuun itse lentänyt pääministeri istui jo autossa matkalla Naantaliin, kun hän sai tehdä U-käännöksen. Suomen toiseksi suurin hallituspuolue jakaantui draamaattisesti kahtia.

Ainakin lentokonekohtaus istuisi äkkiseltään Suomen politiikkaa paremmin keskinkertaiseen Hollywood-toimintaelokuvaan.

Perussuomalaiset ovat nyt säpäleinä. Puolueen eripuraiset leirit taistelevat keskenään vielä pitkään ja katkerasti.

Populistipuolueen vaikutusvalta suomalaisen politiikan kentällä taittui ainakin väliaikaisesti laskuun.

Keskusta ja kokoomus selvisivät tarinan moraalisina voittajina.

Sipilä ja Petteri Orpo olivat omiensa tuella valmiita kaatamaan hallituksensa, jotta liberaalin demokratian perusperiaatteita jatkossakin kunnioitettaisiin Suomessa.

Riskinä oli ajautua ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin jo ensi syksynä.

Onko länsimaissa viime vuosina tapahtunut populismin nousu sitten yksinomaan huono asia?

Toisinaan vanhojen puolueiden, luutuneiden käytänteiden sekä laiskanpulskean päivänpolitiikan ravistelu voi olla paikallaan.

Parhaimmillaan populistit nostavat julkiseen keskusteluun asioita, joista muut eivät uskalla puhua, taikka paljastavat yhteiskunnallisia kipukohtia, jotka valtaapitävät mieluusti vaikenisivat kuoliaaksi.

Totuuden nimissä on myös myönnettävä, että perinteisetkin puolueet kalastelevat toisinaan halpoja poliittisia pikavoittoja.

Perusluonteeltaan populistisiin liikkeisiin kietoutuu kuitenkin lukuisia vakavia ongelmia.

Kansankosiskelijat yksinkertaistavat asioita liikaa.

Elämme sekavassa ja kaoottisessa maailmassa, jonka monisyisiin ongelmiin ei monestikaan ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja.

Toiseksi populistit rakentavat tietoisesti vastakkainasetteluja ihmisryhmien välille.

Kolmanneksi populisteilla on taipumuksena sekoittaa yhteiskunnallinen päätöksenteko perinpohjaisesti, olivatpa sitten oppositiossa tai hallituksessa.

Neljäs ja ehkä vakavin populismin ilmenemismuoto on todellisuuden rajojen posketon venyttäminen.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa vauhdikas presidentti Donald Trump ampuu itselleen ikäviä uutisia alas "valeuutisina."

Journalistien yhteiskunnallinen työ käy entistä tärkeämmäksi ilmastossa, jossa toden ja valheen rajoja pyritään sumentamaan jopa maailman vaikutusvaltaisimpien poliitikkojen toimesta.

Vakiintunut poliittinen järjestelmä voitti Suomessa viime viikolla yhden taistelun.

Populistien toiminta täälläkin kuitenkin todennäköisesti vain ärhäköityy.

Ainakaan Jussi Halla-ahon porukalla ei ole enää mitään tarvetta noudattaa minkäänlaista poliittista korrektiutta, saati pysyä totuttujen pelisääntöjen puitteissa.

Esimerkiksi raivokas Fixit 2019 -kampanja yhdistettynä vaatimukseen Suomen ulkorajojen sulkemisesta saattaisi langeta vaalikentillä otolliseen maaperään.

Taistelu populismia vastaan jatkuu.

Voi olla, että hurjimmat mittelöt siintävät vasta edessäpäin.

Aiheeseen liittyvät artikkelit