Rikki kaikki järki- ja talousrajat

Tämä kirjoitelma alkoi tuontipuun käyttöä koskevasta kartasta. Ihmettelin Stora Enson Oulun tehtaiden vähäistä tuontikuitupuun käyttöä, mutta sitten huomasin Liikenneviraston tilaston. Sen mukaan Ouluun tuotiin tammi–lokakuussa eukalyptussellua 277 000 tonnia, mikä merkitsee tasaisella vauhdilla 332 000 tonnia vuodessa.

Määrä on 1,3-kertainen verrattuna lopetetun Kemijärven sellutehtaan kykyyn tuottaa massaa täyskäynnissä vuodessa.

Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin alueelle on tulossa vuoden 2015 alusta alkaen voimaan direktiivi, joka määrää alusten polttonesteen rikin pitoisuuden ylärajaksi 0,1 prosenttia.

Piti tekemäni päivän kysymys, josko sellulaivan kapteeni tankkaa Atlantilta tullessaan ennen Pohjanmerta vähärikkistä säiliöihinsä.

Uteliaisuutta herätti sekin, tankkaako sellulaivan kapteeni paluumatkalla Atlantille päästyään laivaan halpaa runsasrikkistä polttoainetta. Atlantilla ja Välimerellä seilaavan aluksen polttoaineen rikkipitoisuus saa olla 45-kertainen edellä mainittuihin pohjoisiin meriin verrattuna.

Soitin Stora Enson tiedotukseen, jossa kerrottiin sovitun, että rikkipulmasta tiedottaa vain Metsäteollisuus ry, josta todettiin, ettei järjestö kerro yksittäisen jäsenensä asioita.

Alkoi ottaa päähän. Eniten se, että tällaistako on EU:n vapaata, ehdoiltaan tasavertaista kilpailua korostava politiikka.

Toiseksi eniten se, etteivät Suomi ja Ruotsi kykene nähtyä parempaan yhteistyöhön. Suomen eduskunta hakee rikkidirektiivin alun siirtoa vuoteen 2020. Ruotsi haluaa kaikki meret mukaan jo 2015.

SCA:n iso herra sanoi äsken Sundsvallin integraatin kinkereillä, ettei Ortvikenin iso paperitehdas nykytaloudessa kestä rikkidirektiivin tuomia lisäkuluja.

Sieltäkö se totuus löytyy? Lyökö tässä Täti Vihreä kättä Saksan ja Ranskan paperitehtaiden kanssa? Stora Enso ja UPM vertailevat paperikoneittain tuotannon tappioita. Heikoimpia tippuu pelistä lähivuosina.

Itämeren takaperukoiden eli Suomen ja Ruotsin tehtaat kärsivät rikkirajasta enemmän kuin Keski-Euroopan tehtaat. Isojen painokoneiden ja lukijamäärien keskellä kierrätyskuitua pyörittävä paperikone on etulyönnillä muutenkin.

Paperin kulutus vähenee. Pelolla katson Sisä-Suomeen, juna- tai rekkarahti on maksettava ennen kallista merikyytiä.

Ja kauhulla tällaista jossittelua voi viedä mihin asti vain. Sahatkin kärsivät rikkidirektiivistä. Jos haketta vastaanottavia sellutehtaita sortuu, niin poltammeko sitten sahahakkeet? Toki sillä tarkenemme, mutta ilman ruskeaa ranskalaista juomaa.

Vihreä idealisti perustaa paperille hetkessä tehtaat, jotka tuottavat rikin poistoon suodattimia, polttimia ja kaasupesureita, joiden vienti vaurastaa Suomea. Yrittäjiltä asia ei käy yhtä pian, jos käy laisin.

Aika soinilaisia sointuja saattelee nyt noussut verenpaineeni ajukoppaani. SCA:n johtajan maininta, jonka mukaan rikki ei ole merenkulun ongelma Itämerellä vaan typpi, ei helpota yhtään.

Se pelottaa, että 450 kilometriä Kemistä lounaaseen toimiva iso integraatti on tuskissaan. Vaikka kuohunnasta kuorii päältä kerroksen pari tavanomaista ”etujen nimissä on pakko parkua” -liturgiaa, niin pahalta tuntuu tilanne.

Kuinka Kemin käy? Karihaaran saha on seissyt jo vuosia ilman rikillä kuristustakin.

Vihreästä pelleilystä toisten leivällä on karuja kokemuksia eri puolilta maailmaa. Rikistä voi tulla sellainen pohjoisille sahoille.

Vakuutelkaa vain EU:n etuja, minä en teitä usko. Kilpailun nimiin vannominen on irvokasta, kun nyt yritämme rahoittaa joukolla kilpailukyvyttömien ja -haluttomien kansantalouksien eli Kreikan, Italian, Portugalin, Espanjan ja pian kai Ranskankin velkapöljyydet. Ei riitä raha.

Olisin odottanut tiukempia otteita teollisuudelta ja varustamoilta. Kuinka tällainen, pitkien kuljetusten varassa elävien maiden sorsiminen on voinut mennä läpi Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä eli IMO:ssa?

Olisi varmaankin noussut ihan eri meteli, jos vain Välimerelle olisi tullut moinen rahteja nostava määräys.

EU:n tuella tupakkaa takavuosina kasvattanut Kreikka olisi taatusti älähtänyt, vaikka osin harjoittikin tupakan tuotantoansa vain Brysselin tukilomakkeilla.