Maaseudun Tulevaisuus
Kolumnit

S-ryhmän lähiruoka: Rainbow´n tonnikala

Riitta Ryynänen
Kolumnit 27.07.2016

Riitta Ryynänen: Onko S-ryhmän mielestä lähiruoka jokin ylihinnoiteltu matkamuisto, vai?

Suuret ruokakauppaketjut puhuvat jatkuvasti puolustavansa kotimaista ruokaa ja myös lähiruokaa.

Kun jalkautuu marketteihin, todellisuus on toista mitä kauppajohtajien kauniit puheet. Monissa myymälöissä paikalliset valmisteet loistavat lähinnä poissaolollaan.

Päinvastaisiakin esimerkkejä toki on. S-ryhmässä Satakunnan osuuskauppa kokoaa paikallisten tuottajien valmisteista kesäkasseja. Viime joulun alla itse ostin Pohjois-Karjalan marketeista vastaavan, kivasti puulaatikkoon pakatun satsin. Myös monet K-kauppiaat suosivat lähituottajia.

Lähiruoka vaatii myymälävastaavilta ja kauppiailta viitseliäisyyttä, mutta asiakkaan tuo vaivannäkö palkitsee. Matkailijatkin Suomen marketeissa pyöriessään nappaavat mieluusti ostoskärryynsä tuotteita, joihin he eivät kotikonnuillaan törmää.

Parilla kampanjalla vuodessa ei lähiruokaa kuitenkaan saada nostettua tarpeeksi esille. Isoissa marketeissa pienten tuottajien valmisteet hukkuvat satojen metrien muuhun hyllytarjontaan, pienissä myymälöissä ne kisaavat tilasta kauppaketjujen pakkotuotteiden kanssa.

Kesälomallani reissasin itäisessä Suomessa. Sain sinne myös ystäväpariskunnan Kanta-Hämeestä. Päätin ilahduttaa heitä paikallisista herkuista koostuvalla välipalalla ennen ateriointia turistikohteen illallisella.

Paikallistuntemusta kun on, osasin mennä ostamaan uunituoreet vatruskat ja karjalanpiirakat tietystä paikasta.

Erinomaisten kalatuotteiden perään suuntasin torille, mutta maanantaina kalakauppias olikin vapaapäivillä ja savukalapurkit jäivät saamatta.

En silti huolestunut, koska olin tosiaan suuntaamassa vilkkaaseen matkailukohteeseen ja tiesin huudeilla olevan pari kauppaa. Kyllähän niistä, turistivirtojen keskellä olevista myymälöistä, taatusti löytyisivät maakunnan kuulut kalajalosteet.

Näin uumoilin.

Ensin pysähdyin teiden risteyksessä olevalle liikenneasemalle ja sen yhteydessä olevaan S-ryhmän kauppaan.

Kalahyllyssä oli ainoastaan Rainbow-tonnikalaa. En ryhtynyt valikoimaa laskemaan, mutta sortimenttejä oli varmasti toistakymmentä.

En silti vielä lannistunut, koska tiesin, että matkan varrella on vielä toinenkin S-ryhmän puoti.

Sen hyllyllä aivan sama juttu: ei yhtään suomalaista kalajalostetta, mutta niitä Rainbow´n tonnikaloja kaiken maailman liemissä.

Nyt avasin kassalla suuni ja ihmettelin tarjontaa. Myyjä selitti tilanteen: "Keskusliikkeen valikoimissa ei paikallisia kalapurkkeja ole saatavilla, siksi niitä ei ole myymälässäkään. Itse pitäisi hakea valmistajalta."

Itsenäisempi K-kauppias voisikin noutaa purkit, mutta ymmärrän hyvin, jos S-ryhmän myyjältä se jää tekemättä. Miksi hän hakisi, jos ei keskusliikekään vaivaudu moiseen?

Välipala hoitui kyllä piirakoilla ja vatruskoilla. Illallinenkin S-ryhmän hotellissa maistui, tosin sielläkin ravintolahenkilökunnan kanssa keskustelin, että ketju määrää ruokalistan, ja siksi lähituotteita jää ulkopuolelle.

Myöhemmin ällistyin, kun näin juuri sen havittelemani muikkupurkin hotellin respan hyllyssä. Miten se sinne oli osautunut, kun ei saman yhtiöryppään kauppaan ollut löytänyt tietään?

Jätin ostamatta, kuten varmasti tekee moni muukin. Irvokasta on, että halpuuttamisesta tunnettu yritys myy hotellissaan kalapurkkia aivan törkeään yli 7 euron hintaan, kaksi kertaa enemmän mitä kalakauppias torilla siitä ottaa.

Onko S-ryhmän mielestä lähiruoka jokin ylihinnoiteltu matkamuisto, vai?

Aiheeseen liittyvät artikkelit