Savusaunasta naamakirjaan

Selasin suvun vanhoja valokuvia. Ne

ulottuivat viiden sukupolven päähän.

Äkkäsin, että puolet kuvien ihmisistä syntyi savusaunoissa. Oma isäni oli heistä viimeinen.

Nyt valokuvat ovat muuttuneet digitaalisiksi, ja niitä esitellään kuva-albumien

sijaan sosiaalisessa mediassa. Kuvien määrä on miljoonakertainen, mutta sadan vuoden päästä niitä tuskin on juurikaan jäljellä,

mikä on sääli.

Lapsilleni Facebook on osa arkipäivää. Oma sukupolveni ei ole täysin vielä oivaltanut sen merkitystä.

Törmäsin vaikeuksiin, kun yritin koota

naamakirjaan kattavan otoksen kavereita lapsuudesta alkaen. Heitä löytyi harvakseltaan.

Tyypillistä oli, että kaveripyynnön

lähettämisen jälkeen kaveri soitti ja sanoi

olevansa sosiaalisessa mediassa työnantajan velvoittamana. Ja pitävänsä

minuun mieluummin yhteyttä perinteisillä menetelmillä.

Tai sitten profiilin olivat luoneet kaverin lapset.

Eikä navetan laajennukselta juuri jäänyt aikaa netin sosiaalisissa verkoissa surffailuun.

Facebookin vähättely on silti turhaa. Monille se tarjoaa sisältöä elämään. Ja

foorumin omien ajatusten jakamiseen.

Pidetäänpä Facebookia yhtenä tärkeänä tekijänä arabikevään taustalla. Ei siis ihme, että esimerkiksi Kiina ei salli sen käyttöä alueellaan.

Jos ei muuta, sosiaalinen media tarjoaa välineen tirkistelyyn. Siltä osin se on

korvannut vanhat kylillä kiertäneet juoruämmät.

Tuhansia kavereita itselleen haalineet julkkikset suorastaan toivovat pienten

salaisuuksien vuotamisen läpäisevän

mahdollisimman monet julkaisukynnykset.

Aika paljon ihmisestä kertovat monet

tahattomatkin jutut. Kuten Facebookin profiilikuvat.

Mitä nuoruudenkuvansa taakse kätkeytyvä henkilö haluaa salata? Aika moni on käsitellyt kuvansa miltei tunnistamattomaksi.

Myös kuvan puuttuminen kertoo

ihmisestä enemmän kuin tämä haluaisi.

Facebookin kanssa kannattaa siksi olla

varovainen.

Parhaillaan Facebook on listautumassa

pörssiin. Yhtiön arvo on laskettu tähtitieteelliseksi, mikä on tuttua aiemmista vastaavista rahastuksista. Nyt mittakaava vaan on entistä suurempi.

Todellisuus on raadollisempi. Facebook ei ole mikään rahantekokone. Ainakaan toistaiseksi.

Kyse on siis jälleen kerran keisarin uusista

vaatteista. Sijoittajat huomaavat niiden puuttumisen ennen pitkää.

Sen jälkeen Facebookin osakkeet hakevat oikean arvonsa. Lopulta Facebookia odottaa Nokian kohtalo.

Markkinajohtajat hyytyvät ennen pitkää. Ne jäävät suuruutensa vangeiksi, eivätkä pysy muutoksen perässä.

Luultavasti jossain on jo kylvetty

seuraavan nousijan siemenet. Se voi olla

jotain ihan muuta.

Ehkä seuraava järjestelmä tottelee

oikeasti puhetta, eikä näppäimistöjä enää tarvita. Jo nyt on nähtävissä, ettei nuoriso välitä enää perinteisestä googletuksesta.

Miksi siis kirjoittaa, jos saman voi tehdä puhumalla? Ennen pitkää joku muu tiedon jakamisen menetelmä täyttää tämänkin

aukon.

Ja yhtä varmasti sosiaalinen media

odottaa jo seuraavaa harppausta uuteen

Facebookin jälkeiseen ulottuvuuteen.

Vain muutos on pysyvää. Ja se, että tästä ajasta varmimmin säilyvät vanhat mustavalkokuvat.