Kolumnit

Vapaa on vain umpihanki

Kolumnit 19.02.2016

Mikael Pentikäinen: "Suomalainen on arvoiltaan umpihankihiihtäjä."

Viime viikonloppuna seurasin Pudasjärvellä umpihankihiihdon maailmanmestaruuskisoja. Kisat olivat jo 19. kerran.

Hieno tapahtuma on ainutlaatuinen.

Suomalaisille tuli – kerrankin – menestystä, mikä ei ole ihme, sillä noin kolmensadan osallistujan joukossa oli yksi ulkomaalainen.

Se ei kuitenkaan vähennä tapahtuman arvoa.

Umpihankihiihto ei ole mitä tahansa urheilua.

Siinä hiihdetään joukkueena tai yksilöinä laduttomassa erämaassa metsäteitä välttäen. Osa taipaleesta pitää hiihtää täysin umpihankea kulkematta edeltä menneiden latuja.

Kilpailijat kiertävät rasteja ja yöpyvät ulkosalla. Hiihtomatkaa kertyy parin päivän aikana ainakin 50 kilometriä. Rasteilla testataan taitoja ja osaamista.

Moni on käynyt kisoissa useita kertoja, ja palaa uudelleen. Tapahtuman lumo ja erämaan kutsu on monelle voittamaton.

Se ei ole ihme, sillä kisatapahtumassa muuttuu todeksi runoilija Aaro Hellaakosken väkevä säe: "Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki."

Kymmenes kerta tuo umpihankihiihtoneuvoksen arvon. Sen rinnalla vuorineuvoksen arvonimi on karkkipaperia.

Idean isä on kustantaja Heikki Haavikko, joka keksi sen hiihtäessään Pudasjärven umpisoita. Hän tarjosi ideaa pudasjärviselle. Iijokivarressa innostuttiin, ja siitä lähtien siellä on kisailtu.

Pudasjärvi on ihannemaisema umpihankihiihtoon. Kairaa riittää, ja taitavaa talkooväkeä. Syötteen kansallispuiston luonto on kuin luotu tapahtumaan.

Pudasjärvellä on totuttu lähtemään erämaahan. Lukemattomat kerrat on laitettu sukset jalkaan, reppu selkään ja lähdetty pakkaseen – yleensä hakemaan perheelle leipää.

On suunnattu savotoille metsätöihin, marjaan, poronhoitoon, kalastamaan ja viime vuosikymmeninä myös rentoutumaan talvisen taivaan alle.

Erämaassa ihminen tuntee ja paikkansa. Siellä pitää luottaa itseen mutta olla samalla luonnonvoimille nöyrä.

Kun katselin kilpailua, ei voinut olla miettimättä, miten paljon meillä olisi yksilöinä ja kansakuntana oppimista umpihankihiihtäjistä.

Liian usein tyydymme tehtyihin latuihin ja tuttuihin maisemiin. Pitäisi uskaltaa useammin tielle, jota ei ole kukaan kulkenut. Sieltä löytyy ennen kokematon.

Uusia innovaatioita löytyi umpihankikilvastakin. Toiseksi kisassa tullut Team Peltonen oli kehittänyt hiihtosauvojen sompiin umpihankimuodon. Eräsauvoja voi olla kohta myynnissä.

Umpihankihiihto ei ole pelkureiden laji. Se vaatii rohkeutta mutta ei hullunrohkeutta. Pitää uskaltaa, ja olla valmis koettelemaan omia rajoja, niin fyysisesti kuin henkisesti.

Umpihangessa pitää myös tehdä yhteistyötä. Joukkuekilpailussa se on välttämätöntä, mutta myös yksilösarjassa kannattaa pitää yhtä.

Tämä näkyi muun muassa iltatulilla. Siellä kilpailijat istuivat yhdessä ja auttoivat toisiaan.

Umpihankihiihto kysyy kylmää harkintaa. Se ei ole hötkyilijöiden laji. On parempi tunnustaa tosiasiat, mennä maltilla, tietää sijainti ja suunta, ja tehdä tehokkaasti välttämätön.

Suomalainen on luonteeltaan ja arvoiltaan ainakin vähän umpihankihiihtäjä. Täällä pohjoisessa on opittu kunnioittamaan luontoa ja sen voimaa. Perusarvojamme ovat toisen kunnioitus, rohkeus, nöyryys ja vapaus.

Näillä arvoilla meidän pitäisi kyetä kääntämään myös kansakunnan suunta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit