Lukijalta

Susiuutisointiin tarvitaan pitäviä faktoja

Lukijalta 13.10.2017

Tutkijan ja lehdistön luvut salakaadoista hämmentävät, koska ne eivät näytä perustuvan viranomaisten tilastoimaan tietoon.

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi suupetoihin kohdistuvasta salametsästyksestä (MT 27.9.). Lähteenä uutisessa oli FM Johanna Suutarisen tutkimukset aiheesta.

Salametsästys esitettiin uutista tiivistäen näin:

”Yli puolet metsästetyistä pantasusista on tapettu laittomasti. Vaikka laiton pyynti on ollut pääsääntöisesti vähäistä, on jokainen tappo liikaa. Pahimpana vuonna on salakaadettu jopa 40 prosenttia vuotuisesta populaatiosta.”

Käytettävissäni on Luken kanta-arviot vuosilta 2004–2017. Pienimmillään kanta on ollut vuonna 2010, jolloin maassamme oli RKTL:n mukaan 135–145 sutta. Löytyy siis vuosia, jolloin meillä on sala­kaadettu vähintään 54 sutta vuodessa (40 %)!

Eviraan toimitetaan kaikki kuolleena löydetyt sudet – myös liikenneonnettomuuksissa kuolleet – sekä loukkaantumisen, sairauden tai poikkeavan käytöksen takia lopetetut sudet. Myös jokainen salakaatoepäily päätyy Eviralle, koska suden kuolinsyy on rikosepäilyssä selvitettävä.

EVIRA on tilastoinut susien kuolinsyitä vuosilta 2001–2014. Niistä on luettavissa seuraavaa:

Kaikkiaan tutkittiin 81 sutta, joista 31 kuoli liikenteessä, kuusi kuoli tauteihin, luvattomia tappoja oli neljätoista, vanhoja ampumajälkiä löytyi seitsemässä sudessa ja itsestään kuolleita susia oli kaksitoista.

Pienenä kuriositeettina Evira mainitsee, että yksi susi oli menehtynyt pannoituksen yhteydessä nukutuksen komplikaatioon. Nämä ovat viranomaistemme virallisia tilastoja aiheesta.

Sitten voidaan kysyä, mistä kaikki muu tieto tulee? Ovatko huhuja, yrityksiä maaseudun väestön mustamaalaamisesta vaiko pelkkiä olettamuksia?

Joka tapauksessa tutkijan ja lehdistön laajasti esiin tuomat luvut hämmentävät, koska ne eivät näytä perustuvan viranomaisten julkisesti esillä olevaan tietoon.

Myös pantasudet kuolevat ajan myötä ja pannat vaikenevat noin vuoden jälkeen. Pantasusien kohtaloista ei sen jälkeen ole faktatietoa.

Hiljennettyä pantaa ei ilmeisesti edes yritetä löytää, olkoonkin, että koe-eläin direktiivi sisältää selvät ohjeet siitä, miten eläinkoe päätetään.

Tiedän, että maassamme tapetaan laittomasti susia, mutta onko kyseessä vihreiden Touko Aallon tarkoittama hyväksyttävä kansalaistottelemattomuus vaiko yleisesti tuomittava teko?

Metsässä elävän aidon villisuden pyynti on sen verran työlästä, että sitä on vaikea tehdä kenenkään huomaamatta. Sen sijaan meillä yleistyy kovaa vauhtia erikoinen ja täysin keltainen susikanta, jonka ominaispiirteisiin muun muassa kuuluu niille heitettyjen keppien noutaminen.

Nämä ihmisiä pelkäämättömät hukat viihtyvät talojen pihoissa ja kaupunkien kaduilla, ja ovat käytökseltään lähempänä Venäjän villikoiria kuin susia. Esimerkkinä pantasusi Kojo, joka tapasi viettää yönsä toholampilaisen maanviljelijän pihalla. Tästä esimerkistä löytyy riistakamerakuva kirjassani Suden Pohjola.

Jos salametsästystä tapahtuu, niin veikkaan, että valta­osa ammutuista susista saa haulikosta, kun tulevat ihmisten pihoihin. Olen itse tutkinut useita kuolleiden susien ruhoja ja löytänyt hauleja kahdesta ruhosta. Molempia oli ammuttu 2–2,4 mm teräshauleilla, jotka eivät viittaa suden metsästykseen, vaan yksittäiseen impulsiiviseen tekoon.

Tunnepohjaiseksi mennyt keskustelu ja tieteellinen tutkimus pitäisi nostaa raiteilleen. Maaseudun väestöä ja metsästäjiä kohtaan suunnatut vihapuheet eivät edistä tätä asiaa.

Olen varma, että jokainen, joka omistaa jonkinlaisen tappo­välineen, on valmis käyttämään sitä silloin, kun susi tulee pihapiiriin karjan, koiran tai jopa ihmisen tappamistarkoituksessa.

Erään määritelmän mukaan valemedia on mielipiteisiin perustuvaa, vastoin hyvää journalistista tapaa toimiva viestintäkanava, jota voidaan käyttää informaatiosodan välineenä.

Missä kulkee valemedian ja luotettavan median raja susikysymyksessä?

Kaj Granlund

Lestijärvi

Aiheeseen liittyvät artikkelit