Lukijalta

Metsä- maiden rehevyyteen monta syytä

Lukijalta 18.12.2017

Veikko Jaakonsaari oli kirjoituksessaan (MT 13.12.) oikeilla jäljillä arvellessaan avohakkuiden parantaneen metsämaiden viljavuutta. Pohjois-Suomessa hakattiin viime sotien jälkeen laajoja aukkoja, jotka uudistettiin männiköiksi.

Tällä hetkellä 60 vuoden ikään ehtineet männiköt tuottavat jo tukkia. Kasvun lisääntyminen edelliseen puusukupolveen verrattuna on ollut hämmästyttävän suurta. Myös Etelä-Suomessa nuorten ja keski-ikäisten viljelykuusikoiden nykykasvu ylittää reilusti aiempien tuotostaulukoiden ja kasvumallien tason. Metsämaiden rehevöityminen näkyy myös aluskasvillisuudessa.

Saksalaiset ovat harjoittaneet viljelymetsätaloutta jo usean sukupolven ajan. Heidän tutkimustensa mukaan nykykuusikot tuottavat yhden kasvupaikkaluokan verran enemmän puuta kuin edellinen puusukupolvi.

Metsämaiden rehevöitymisen pääsyinä pidetään liikenteestä ja maataloudesta tulevaa typpilaskeumaa, sekä luopumista vielä sata vuotta sitten yleisestä vihreiden oksien keruusta. Suomessa metsämaan typpivaroja on lisännyt vuosisatoja kestäneen kaskenpolton lopettaminen.

Puulajin vaihtamisella kuusesta lehtipuuhun ei meilläkään ole puuntuotannollisia eikä maanhoidollisia perusteita. Kuusikon uudistushakkuun jälkeen istutettavassa uudessa kuusikossa on runsaasti valoa, lämpöä, ruohovartisia kasveja ja lehtipuita ainakin 25 vuoden ajan. Maa saa toisin sanoen levätä. Puulajin vaihto on tarpeen vain silloin, kun metsässä on tyvilahoa.

Jatkuvan kasvatuksen suurimmat riskit liittyvät kuusettumiseen, maaperän väsymiseen ja tyvilahoon. Edesmennyt professori Pekka Kilkki piti jatkuvaa kasvatusta maanhoitoa ajatellen ahneen ihmisen keksintönä, koska siinä maaäiti pakotetaan yhtä aikaa synnyttämään ja imettämään.

Kari Mielikäinen

Professori emeritus

Hirvensalmi

Aiheeseen liittyvät artikkelit