Lukijalta

Kemppaisella näyttää olevan hankalaa sananvapauden kanssa

Lukijalta 03.01.2018

Jounikin voisi suoraan todeta kollegansa töpänneen.

MT:n päätoimittaja Jouni Kemppainen taiteilee kieli keskellä suuta HS:n tietovuoto­jupakan kanssa (MT 22.12.). On varmasti helppo arvata lukija­kunnan kielteinen suhtautuminen sotilassalaisuuksien vuotamiseen. Toisaalta ammatti­eettisistä syistä pitäisi olla aina sananvapauden puolella ja tukea HS:n kollegaa vaikeassa raossa.

Tehdäänpä tietyt faktat selviksi. Voittoa tavoittelevan Sanoma-konsernin toimittaja on työnantajansa resursseja hyödyntäen hankkinut salaisiksi luokiteltuja puolustusvoimien dokumentteja, pitänyt niitä hallussaan ja tehnyt reportaasin. Toisin sanoen HS julkaisee klikkauksia ja liikevoittoa tavoitellessaan kansallisen turvallisuuden kannalta salaisten dokumenttien sisältöjä.

HS on toiminut dokumentteja vuotavan rikollisen tahon kanssa yhteistyössä.

Kemppaisella on tarvetta alleviivata tietojen vähäpätöisyyttä. Samalla hän muistaa kehua HS:n päätoimittajaa sananvapauden puolustamisesta. Sananvapaus on yksi tärkeimmin vaalittavista arvoista, eikä sen kohdalla sanakirjassa mainita mitään salaisten sotilasdokumenttien hyödyntämisestä kaupalliseen tarkoitukseen.

Kansalaisille tulee riittää tieto, että tiedustelutoimintaa suoritetaan parlamentaarisesti ohjatuissa ja valvotuissa organisaatioissa lakeja noudattaen.

Ei ole lehdistön asia päätellä, mikä on salaista ja mikä ei. Sen voi toimittajakin tulkita dokumentista löytyvästä punaisesta leimasta.

Salassa pidettävien tietojen paljastaminen antaa vastapuolelle uusia paloja palapeliinsä ja vihjeitä, mistä kannattaa tietoja kalastella. HS tuli uutisellaan maalittaneensa Viestikeskuksen työntekijät.

Salaisten tietojen julkistaminen on rikos. Miten puolestaan lähdesuoja huomioidaan? On toki niin, että HS:n oli käytettävä tietoja uutisessa täyttääkseen lähdesuojan vaatimukset. Missään ei kuitenkaan ole sanottu, että uutinen olisi pitänyt muotoilla siten että se paljastaa kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeitä tietoja siinä määrin kuin se teki.

Helposti on kuviteltavissa lukemattomia muita tapoja, joilla HS olisi voinut lakia kunnioittaen tuoda uutisoinnissa esiin, että sille on päätynyt salaisia tietoja. Kansalaisten tiedon saanti-intressillä tapahtunutta ei voi puolustaa. Kansalaistenkin intressi on, että tiedustelua tehdään salassa. Ajatuskin julkisesta tiedustelusta kuulostaa huonolta vitsiltä.

Kun siis on kuorittu asiasta kaunisteleva ja puolusteleva liturgia pois, jäävät jäljelle vain Sanoma-konsernin tulostavoitteet. Jounikin voisi suoraan todeta kollegansa töpänneen, eikä sitä jälkikäteen sananvapauden puolustaminen muuksi muuta. Kyseessä on kaksi eri asiaa, joita ei samassa kolumnissa tarvitsisi juuri edes käsitellä.

Asian ydin löytyy tunnettuun tapaan seuraamalla rahan jälkiä. Mielenkiintoisen nyanssin kokonaisuuteen tuo Sanoman suuromistajan ja hallituksen puheenjohtajan pyrkimys presidentin puheille. Kansalaisten on tässä kohdin näytelmää katsottu parhaaksi saada tietää, että ovet eivät auenneet Herlinille.

Markus Ahokangas

Nivala

Aiheeseen liittyvät artikkelit