Hallitsematon keskittäminen

On menossa keskittymisilmiö, joka olisi tärkeä hahmottaa ja hallita. Yhteiskuntamme on ajautunut hallitsemattomaan, maailmanlaajuiseen keskittymisilmiöön. Keskittäminen on itsestäänselvyys, jota ei tänä päivänä tarvitse lainkaan ehdollistaa, niin vain kuuluu kaikessa tapahtua.

Olen eduskunnan salissa kysynyt ministereiltä keskittämisestä. He ovat ihmetelleet koko käsitettä keskittäminen: ”Mitä se tarkoittaa, eivät he ole mitään keskittämässä?”

Kuitenkin asutus, työpaikat ja palvelut ollaan viemässä vain entistä suurempiin keskuksiin. Aikoinaan hajautetut toiminnot keskitetään suurempiin yksiköihin, kunnes ne voidaan keskittää vielä suurempiin yksiköihin.

Vain suurten ihmisjoukkojen toiminnassa pienellä alueella katsotaan olevan vahvuuksia. Yksiköiden tulee olla aina vain suurempia ja suurempia.

Puhutaan itsestäänselvyytenä, että suuremmissa yksiköissä toiminnat ovat tehokkaampia. Jos esität asiat toisinpäin, tulee sinun perustella asiat perusteellisesti.

Kun kävin Intian Mumbaissa, näin, miten 20 kilometriä kanttiinsa olevalle alueelle oli ahtautunut 23 miljoonaa ihmistä. Kaupungin asukkaista 60 prosenttia asuu slummeissa, mutta suurin osa heistä ei ole kuitenkaan varsinaisesti köyhiä, vaan työssäkäyviä ja kohtuullisesti toimeentulevia.

Heillä vain ei kerta kaikkiaan ole tilaa asua kunnolla. Isokin perhe voi asua muutaman neliön tilassa.

Keskittyminen ei ole hyväksi ympäristölle, ei ihmisen sosiaaliselle tilanteelle eikä pitkällä tähtäimellä myöskään talouden kehitykselle. Siitä ei hyödy mikään näistä kolmesta elämällemme tärkeästä osa-alueesta.

Keskittymisilmiö etenee myös Suomessa hallitsemattomasti. Suomen nykyiset hallituspuolueiden johtavat poliitikot antavat Suomessakin kaiken keskittyä, ilman että tätä keskittymisilmiötä on ehdollistettu ja pohdittu puolueettomasti, mikä olisi yhteiskunnallemme järkevin ratkaisu.

Keskittäminen ei ole kuitenkaan itsestään selvä kehityksen tulos. Meidän tulee esittää asialle todellinen vaihtoehto, käyttää omaa järkeämme ja hallita tätä kehitystä.

Jo nyt on laskettavissa, että suurimmissa kaupungeissamme on ruuhkia ja jonottamista, joissa ihmisillä menee kallista aikaa hukkaan.

Huomattava osa ihmisistä haluaisi asua muualla kuin asutuskeskittymissä. Myöskään ympäristölle eivät nämä nykymalliset toiminnot ole paras vaihtoehto, vaikka toisin usein selitetäänkin.

Haluammeko olla todellakin mukana tässä älyttömässä globaalissa keskittymiskiimassa, joka huippuun keskittyneenä johtaa ”pikku-Mumbaihin”. ”Pikku-Mumbai” on nimittämäni ilmiö keskittymisen pienemmästäkin ääri-ilmiöstä.

”Pikku-Mumbai” on minulle yhteisö, joka ei enää toimi taloudellisesti, sosiaalisesti eikä ympäristölle kestävässä tilanteessa. ”Pikku-Mumbai” on tilanne, johon annamme yhteisömme ajautua, ellemme ota rohkeasti järkeämme käteen.

Meidän tehtävämme on rakentaa uuden aikakauden toimintamalli, jossa yhteiskunnan kokonaiskehittyminen hoidetaan hallitusti.

Suomi on luonnonvarojen ja haja-asutuksen huippumaa. Meillä on vielä olemassa korkeatasoinen, todella suomalainen hajautettu yhteiskuntarakenne, jota murretaan nyt aktiivisemmin kuin koskaan.

Meillä on erittäin hyvin toimiva infra-verkosto. Meillä on vielä koko maassa toimivat lähes kaikki tarvittavat palvelut.

Tänä päivänä ei mikään toiminta enää tarvitse uusia suurempia keskittymiä. Termi lähityö tulisi ottaa esille vahvasti. Nykyään voidaan hyvin paljon suorittaa töitä ilman, että henkilön tarvitsee olla lähelläkään muita toimijoita.

Virtuaalista toimintaa hyödyntämällä, lähidemokratiaa kehittämällä ja muuttamalla poliittista tahtotilaa voimme rakentaa järkevän kokoisia yksiköitä, joissa on mahdollista toimia ympäristölle, taloudelle ja ihmisten sosiaaliselle tilanteelle kestävällä tavalla.