Lukijalta

Hiilinielu hämärtää totuuden

Lukijalta 17.02.2017

Biotalouspöhinässä ovat puurot ja vellit sekaisin: termejä hiilinielu ja hiilivarasto käytetään virheellisesti toistensa synonyymeinä. Maallikko sekoittaa termit vahingossa, edunvalvoja osaa käyttää niitä väärin tarkoituksella. Valotan termien eroja metsikkötasolla.

Metsän hiilivarasto on puustoon ja maaperään sitoutuneen hiilen määrä. Jos hiilen sidonta on suurempaa kuin vapautuminen, varasto kasvaa ja metsä on hiilinielu. Päinvastaisessa tapauksessa puhutaan hiililähteestä. Hyvä hiilinielu sitoo rutkasti enemmän hiiltä kuin vapauttaa.

Taimikko on hiilen lähde, sillä maaperästä ja hakkuutähteistä vapautuu hiiltä enemmän kuin taimet ehtivät sitoa. Taimikon hiilivarasto on myös melko mitätön.

Nuori metsä vuorostaan sitoo enemmän hiiltä kuin vapauttaa, joten hiilivarasto kasvaa. Vanhoissa metsissä hiilivarasto on suurimmillaan riippumatta siitä, sitooko se enemmän kuin sieltä vapautuu hiiltä.

Hakkuun seurauksena puuston hiilivarasto häviää pahimmillaan taivaan tuuliin. Vie vuosikymmeniä ennen kuin kehittyvän metsän hiilivarasto vastaa ilmakehään vapautuneen hiilen määrää.

Jos tavoitteena on vähentää ilmakehän hiilidioksidia, on parempi, että hakatut puut päätyvät pitkäikäisiin puutuotteisiin eivätkä savuna taivaalle.

Joskus hiilinielu sekoitetaan hiilen sidontaan. Hiiltä sitoutuu ilmakehästä puihin yhteyttämisessä, niin hiilinieluissa kuin -lähteissäkin. Puiden hiilivarasto kertyy yhteyttämisen ja hengittämisen välisenä erotuksena.

Arkikielessä termit hiilinielu ja -lähde ovat tarpeettomia. Pärjäämme yhdellä sivistyssanalla, hiilivarasto, joka voi kasvaa tai pienentyä.

Koska hiilinieluilla ja -varastoilla tehdään politiikkaa ja rahaa, on syytä panna termit kuntoon, jotta voidaan keskustella itse asiasta.

Atte Komonen

dosentti

Jyväskylän yliopisto

Aiheeseen liittyvät artikkelit