Lukijalta

Jaakko Nuutilalla väärät johtopäätökset

Lukijalta 14.11.2016

Luomun edistämisessä on lähdettävä tosiasioista eikä perusteettomista mielikuvista.

Ravitsemustieteilijä Jaakko

Nuutila on käsitellyt käyttäytymis­tieteen väitös­kirjassaan erilaisten teoreettisten mallien avulla suomalaista ruoka­ketjua ja siihen liittyviä mielikuvia. 

Koska teoriat toimivat liiketoiminnan eri alueilla, hän päättelee niiden toimivan myös maataloudessa.

Johtopäätöksissään hän laittaa suorastaan vihamielisesti vastakkain tavanomaisen tuotannon ja luomutuotannon ja ehdottaa muun muassa lannoiteveroja, joilla rahoitettaisiin esimerkiksi luomu­tutkimusta.

Nuutila ei näytä olevan tietoinen, että kasvit rakentuvat ravinteista, joita kaikkia on aina saatava riittävästi. Luomussa on painotus typen saannissa biolgisen sidonnan avulla tai kotieläinten lannasta. Luomu toimiikin typen osalta kiitettävästi kotieläintiloilla ja siellä ravinteet kiertävät pääosin ihanteellisesti.

Mutta kun mennään luomukasvinviljelytiloille, joilla ei ole mahdollisuutta myydä viherlannoitusnurmia esimerkiksi naapurin kotieläintilalle, niin nurmista syntyy runsaasti typpi­päästöjä vesistöihin. Myös hehtaarisatoja laskettaessa olisi  otettava huomioon ne kaksi viher­lannoitusvuotta, joina ei ole tuotettu markkinakelpoista satoa.

Kaikkien muiden ravinteiden osalta luomukasvinviljely­tilat joutuvat ryöstöviljelyyn eli maaperästä otetaan enemmän ravinteita kuin sinne annetaan ja maaperä köyhtyy. Se menettää hedelmäl­lisyytensä, jota on vaikea palauttaa.

Apatiitin (fosfori) ja biotiitin (kali) antaminen on marginaalista, tehotonta ja kallista. Lisäksi luomutuotteissa on erityinen ongelma seleenin saannissa.

Jos maailman kaikki pellot siirrettäisiin luomuun, niin ruokaa riittäisi vain noin neljälle miljardille ihmiselle. Onko se eettistä?

Viime kesänä seurasin surullisena muutamia luomu­peltoja, jotka olivat rikkaruohojen vallassa, eikä niiltä ollut saatavissa laatuvaatimusten mukaista satoa eläimille tai ihmisille.

Myös viljelytarkastajat ovat sanktioineet luomupeltoja rikkaruohoisuudesta.

Puhtaista pelloista lähdettäessä luomu toimii alussa kohtuullisesti, mutta vähitellen ohdake, juolavehnä ja valvatti valtaavat alaa. Myös pillike, saviheinä, matara ja saunakukka sekä muut siemen­rikkaruohot kasvattavat nopeasti siemenpankkia niin, ettei paljoa ole tehtävissä.

Itseänikin kauhistutti se rikkaruohonsiementen määrä rehuviljassa ollessani luomussa. Täyskesanto on ainoa vaihtoehto, mutta se on hyvin haitallista maaperälle, vesistöille ja ilmakehälle, eli orgaaninen aines hajoaa hiilidioksidiksi ja typestä pääosa karkaa, vaikka sitä hyödynnettäisiin rukiin viljelyyn.

Meillä luovuttiin luomusta, kun lehmiä olisi pitänyt ulkoiluttaa kaikenmoisissa kaljamakeleissä. Yhdeltä naapurilta loppui luomuilu, kun monta lehmää reväytti itsensä jäätiköllä!

Luomu olisi mielestäni sopinut varsinkin pienille ja keskisuurille maitotiloille, vaikka lehmät ovatkin noin puoli vuotta omissa parsissaan. Nuutila lähtee tunneperäisesti, vastoin parempaa tietoa myös hyökkäykseen parsinavetoita vastaan.

Kokemuksesta voin sanoa, että lehmät ovat varsin tyytyväisiä ollessaan turvallisesssa omassa parressaan.

Pihattoelämää on pyritty romantisoimaan ikään kuin parempana lehmän kannalta, mutta kummassakin on puolensa; liikuntakin jää melko vähäiseksi lehmän kulkiessa partensa, lypsyrobotin ja ruokintapöydän väliä. Lisäksi muun muassa sorkasairaudet ovat huolestuttavasti lisääntyneet pihatoissa.

Nuutila lähtee maabrändityöryhmän epärealistisesta ja asiantuntijoiden tyrmäämästä tavoitteesta nostaa luomun osuus puoleen koko viljely­alasta. Johtopäätökset ovat sen mukaisia.

Luomun edistämisessä on lähdettävä myönteisistä, tosiasioihin perustuvista tiedoista, eikä perusteettomista mielikuvista.

Myöskään nykyisellään melko hyviä luomutukia ei tule nostaa, vaan kannattavuutta on löydettävä markkinoilta.

Tunnen ja tiedän monia taitavia ja asiaansa perehtyneitä ja uskovia luomutuottajia, jotka jaksavat toimittaa tuotteitaan esimerkiksi ruokapiireille, ja toivon heille kaikkea hyvää ja jaksamista. Mutta pääosa kuluttajistakin on tyytyväisiä, kun saavat luotettavasti tuotettua tavallista ja turvallista kotimaista ruokaa!

 

Lauri Korpijaakko

agronomi

entinen luomutuottaja

Hämeenkyrö

Aiheeseen liittyvät artikkelit