Lukijalta

Johtajien ylisuuret palkat tulisi kohtuullistaa

Matti Seppälä
Lukijalta 28.12.2015

Johtajien palkka-
ahneus tulee 
lyömään 
kilpailukyky-tavoitteet lyttyyn.

Lehti kertoi meille, että Raision toimitusjohtaja Matti Rihkon tulot vuonna 2014 olivat 2,9 miljoonaa euroa (MT 4.11.). Suhteutetaan tämä luku, jotta tavallinenkin palkansaaja ymmärtäisi, mitä tuo summa merkitsee.

Se tarkoittaa 7 945 euron palkkaa jokaisena päivänä, jokaista vuoden elettyä tuntia kohti 331 euroa. Minuutti­palkaksi tulee noin 5,5 euroa.

Yleensä palkka maksetaan 8-tuntisilta työpäiviltä, joita on noin 200 vuodessa. Rihkon yhdellä päiväpalkalla voisi yliopistoon palkata 1,5 keskipalkkaista professoria kuukaudeksi töihin. Voiko jonkun työpanos ja tuottavuus olla näin arvokasta?

Samassa lehdessä Raision hallintoneuvoston puheen­johtaja Paavo Myllymäki kehui yhtiön kannustejärjestelmää onnistuneeksi. Yhtiön arvo on lähes kaksinkertaistunut tällä vuosikymmenellä ja siitä ovat hyötyneet kaikki osakkeenomistajat.

Vuosikymmeniä Raision osakkeita omistaneena en ole huomannut yllä mainittua hyötyä. Osinkoja on jaettu varsin säästeliäästi.

Osakkeitten kurssinoususta hyötyvät myydessä vain ne, jotka pelaavat pörssissä ostamalla ja myymällä osakkeita jatkuvasti. He kuorivat kerman. Näitä pelureitako yhtiön pitää ajatella ja tukea toiminnallaan? Yhtiö ei tästä hyödy yhtään mitään.

Yhtiön pörssiarvon kohoaminen ei lämmitä osakkeenomistajia yhtään sen enempää kuin oman asunnon tai maatilan markkina-arvon nousu. Sen voi realisoida ainoastaan myymällä asuntonsa.

Yhtiön hallintoneuvoston pitäisi valvoa osakkaiden etua, eikä sitä suinkaan ole kohtuuttomien palkkojen maksu työntekijöille. Johtajien ahneuden suitseminen on hallituksen tehtävä, kun se rekrytoi.

Johtajakandidaatit pitäisi kilpailuttaa.

Pestataan hänet, joka tekee työt kohtuullisella korvauksella eikä suinkaan mahdottomia pyytävää. Jos yhtiön johdolle maksetaan hurjia palkkoja, kuinka tehdään maltillisia palkka­ratkaisuja muiden kanssa?

Muut tekevät yhtiön tuloksen. Yksin johtajat eivät tee mitään.

Yhtiön tulos pitäisi tehdä hyvillä tuotteilla, jotka käyvät kaupaksi, eikä kikkailemalla säästöillä ja työntekijöiden irti­sanomisilla, jotta pörssikurssi kohoaisi.

Kurssi nousee, jos sijoittajat uskovat yhtiön tuloksen hyvään kehitykseen, eikä tässä ole ratkaisevaa, kuka on johtajana. Kun tulosta tulee, palkkoja voidaan nostaa ja maksaa parempia osinkoja.

Korkeat palkat ilman voittoa syövät osingot.

Osakkaat yhtiökokouksessa valitsevat hallintoneuvoston. Samalla tulisi keskustella ja saada selvyys, miten valittavat suhtautuvat johtoportaan palkkojen kohtuullistamiseen ja erilaisiin kohtuuttomuuksiin palkkiojärjestelmissä.

Useassa tapauksessa palkkio­järjestelmiä on perusteltu johtajien sitouttamisella ja muilla osakkeenomistajien eduilla – ja saatu takkiin.

Johtaja on nostanut optionsa ja häipynyt rahastamaan jotain muuta yhtiötä. Jopa rekrytoinnin yhteydessä on uudelle johtajalle maksettu edellisestä työpaikasta saamatta jääneet bonukset, kuten tapahtui Finnairissa.

Tässä ei ole järjen hiventä eikä mitään tekemistä työ­tulosten kanssa.

Kun puhutaan yhtiöiden kilpailukyvystä ja kustannussäästöistä, myös johtajien palkkoja pitäisi kohtuullistaa. Seuraavissa sopimusneuvotteluissa vallitseva palkka-ahneus tulee lyömään nuo tavoitteet lyttyyn.

Tämä ei koske yksinomaan Raisiota vaan myös montaa muuta pörssiyhtiötä, joissa näitä kohtuuttomuuksia esiintyy. Osakkaiden tulisi valvoa hallintoneuvostoja ja niiden siivellä kuiskuttelevia optiokonsultteja.

Lyhytnäköinen oman edun tavoittelu ei ole yhtiön ja osakkaan kannalta hyödyllistä eikä hyväksytt ävää.

Aiheeseen liittyvät artikkelit