Kehysriihestä huonoja uutisia

Kehysriihen tiedotteessa 135 (21.3.) todetaan oraakkelimaisesti, että ”päätetyillä toimilla (valtion) velkasuhteen kasvu taittuu vaalikauden loppupuolella ja nettosopeutuksen määrä on noin 600 miljoonaa euroa vuoden 2015 tasolla”. Lause kertoo siitä, että velkaantuminen ei suinkaan lopu, vaan vain velka/bkt- suhteen kasvun toivotaan taittuvan.

Valtiontalouden alijäämäksi vuodelle 2013 arvioitiin viimesyksyisessä budjettiesityksessä seitsemän miljardia euroa, joten selvää on, että kehysriihen päätöksillä alijäämä jää käytännöllisesti katsoen ennalleen ja alijäämän supistaminen jää perinnöksi seuraaville hallituksille. Hallitus onnistui kuitenkin kääntämään kaiken huomion tästä alijäämätavoitteen epäonnistumisesta laskemalla yhteisöveroa. Nettovaikutuksiltaan lasku ei kuitenkaan ole kovin merkittävä, eikä se lyhyellä tähtäimellä saa aikaan mitään ihmeitä sen paremmin tuotannossa kuin työllisyydessä.

Verotus kokonaisuutena ottaen kiristyy ja jo entisestään surkea hintakilpailukyky heikkenee. Vaikka verotuksen kiristyminen koettelee lähinnä kotitalouksia, ei se suinkaan tarkoita sitä, että veroilla ei olisi mitään kustannusvaikutuksia. Korkeammat kuluttajahinnat on pakko kompensoida korkeampina palkkoina ja toisaalta koska lähes kaikki tulonsiirrot on indeksoitu hintoihin, tietää verojen korotus myös valtion menojen kasvua. Hallituksella ei kuitenkaan ole ollut happea supistaa oikeastaan mitään menoja. Pahoin pelkään, että luvattu 50/50-periaate lässähtää lopulta vain 100/0-periaatteeksi, eli jäljelle jäävät vain verojen korotukset.

Kuka muuten olisi ennustanut 2011, että seuraavana vuonna esimerkiksi työttömyysmenot kasvavat 12 prosenttia ja yleinen asumistuki 10 prosenttia? Hallituksen asenteesta saa hyvän kuvan pelkästään laskemalla tiedonannosta avainsanat: ”lisätä” ja ”kasvattaa” (ja niiden sijamuodot). Niitä löytyy 10 kappaletta, mutta ”supistaa” tai ”vähentää” -sanoja on vain kolme.

Rahaa näyttää vieläkin löytyvän kaikkeen hyvään, jopa tulonsiirtojen indeksoinnin lisäämiseen. Julkista vuokra-asuntotuotantoa tuetaan, samalla kun kiinteistöveron, sähköveron ja pääomatuloveroveron korotuksilla supistetaan yksityistä tarjontaa. On tuskallisen vaikeaa löytää kehyspäätöksestä mitään linjaa muuta kuin, että otetaan sieltä, mistä on helpointa ottaa. Mitä jos kehysriihi olisi jätetty pitämättä; olisivatko asiat paljon huonommin? Tuskinpa vaan.

Ehkä sen verran realismia on viimeisen kahden vuoden aikana syntynyt, että kaikkein utopistisimmat kuvitelmat transaktio- ja pankkiveroilla sekä harmaasta taloudesta saatavilla miljardeilla ovat särkyneet. Toki vieläkin elää syvällä naiivi kuvitelma siitä, että nykyistä laskusuhdannetta seuraa automaattisesti uusi kiivas kasvuperiodi, joka panee taas vauhtia hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.

Mutta ikävä kyllä, ”vanhan ajan” kasvunumeroille on pakko sanoa hellät jäähyväiset: nykymenoilla saa olla kiitollinen, jos päästään edes plussan puolelle.

Matti Viren