Maaseudun Tulevaisuus
Lukijalta

Suomen suoturve ei uusiudu

Kimmo Klemola
Ympäristölautakunnan varajäsen (vihr.)Lappeenranta
Lukijalta 28.02.2014

Ilpo Pernaan (MT 24.2.) mukaan turvekerrokset paksuuntuvat joka vuosi 40 terawattitunnin verran ja turpeen energiakäyttö on vain 23 terawattituntia. Suomen soihin siis kertyisi lisää turve-energiaa 17 terawattituntia joka vuosi ja turvetta voitaisiin kutsua uusiutuvaksi polttoaineeksi.

Euroopan unionin taannoin Suomelle asettamien haastavien uusiutuvan energian tavoitteiden ja velvoitteiden takia monia poliitikkojakin houkuttaisi saada turve luokitelluksi uusiutuvaksi polttoaineeksi.

Kauppa- ja teollisuusministeriö tilasi tammikuussa 2001 kartoituksen turpeen elinkaarianalyysin lisätutkimustarpeista. Selvityksen pohjalta aloitettiin laaja tutkimusohjelma ”Turpeen ja turvemaiden käytön kasvihuonevaikutukset Suomessa”.

Osaltaan ministeriö lähti rahoittamaan uutta tutkimusta saadakseen tukea käsitykselle turpeen hitaasta uusiutuvuudesta. Tilastoista ja tutkimustuloksista voidaan laskea Suomen suoturpeen suuri energiatase.

Suomessa on kuivatettu suota metsätalouskäyttöön 5,4 miljoonaa hehtaaria ja maatalouskäyttöön 0,7 miljoonaa hehtaaria. Luonnontilaista suota on neljä miljoonaa hehtaaria.

Kuivatut suot ovat hiilipäästöjen lähteitä. Niissä turpeen hiili hapettuu tai ”palaa” hitaasti. Energiaksi laskettuna kuivatuilta soilta poistuu vuosittain 24 terawattituntia turvetta.

Luonnontilaisille soille arvioidaan sitoutuvan uutta turvetta noin neljän terawattitunnin verran. Kun turpeen energiakäyttö on noin 23 terawattituntia vuodessa, häviää turvetta nettona vuosittain 43 terawattituntia.

Puiden kasvu metsäojitetuilla soilla vielä toistaiseksi kompensoi hiilipäästöjä mutta ei silti tee Suomen soista hiilinieluja ja turpeesta edes hitaasti uusiutuvaa.

Suo on ainutlaatuinen eliöyhteisö ja soiden ennallistamisen tulisi olla ensisijainen keino palauttaa luonnon menetettyä monimuotoisuutta ja vähentää ihmisen käsittelemien soiden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Luonnontilaiset suot tulisi säilyttää hiilinieluina.

Suuri osa Suomen soista on ojitettu turhaan, kalliisti ja luonnon kannalta vahingollisesti. Suo-ojitetuissa metsissä kasvaa kyllä mäntyä, mutta puun arvo on usein vähäinen ja puun korjuu hankalaa.

Trooppisten soiden kuivaus ja polttaminen on maailmanlaajuisesti yksi pahimmista kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista. Se on myös yhteydessä sademetsien hakkuisiin.

Soita kuivataan hakatun puun kuljetusten ja muun muassa palmuöljyplantaasien takia. Hyväksymällä omien soidemme tuhoamisen menetämme moraalisen oikeuden arvostella esimerkiksi indonesialaisia palmuöljy-yhtiöitä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit