Euro on tuuliajolla

Euron on lyhyen historiansa syvimmässä kriisissä. Pari vuotta sitten alkanut kriisi on kaikista patoamisyrityksistä huolimatta karkaamassa käsistä. Päättäjät joutuvat seuraamaan voimattomina, kun markkinavoimat heittelevät euroa holtittomasti. Mutta mitä nämä markkinavoimat haluavat?

Kenen etu euroalueen ajautuminen täydelliseen katastrofiin oikein olisi. Jos pahimmat näkemykset toteutuvat, saattaa markkinavoimillakin olla edessään totiset ajat. Seurauksena voi olla markkinavoimien tiukka suitsiminen. Vapauteen liittyy myös vastuu. Ellei vastuuta löydy, loppuu ennen pitkään myös vapaus.

Euroopan komissio pyrkii nyt rauhoittamaan markkinoita esittämällä yhteisiä eurobondeja eli yhteisvastuullisia valtioiden lainoja. Euromaille esiteltiin keskiviikkona kolme eri toteuttamismallia.

Kaksi malleista edellyttäisi EU:n perussopimuksen muuttamista, mutta vakuusmalli voitaisiin toteuttaa nykyisten sopimusten puitteissa.

Suomi ja Saksa ovat vastustaneet eurobondeja jyrkästi. Vastustus on ymmärrettävää, koska yhteisvastuun lisääntymisen ohessa eurobondit nostaisivat todennäköisesti molempien maiden valtionlainojen korkoa. Suomen osalta yhden prosenttiyksikön nousu valtionvelan koroissa merkitsisi nykyisellä velkamäärällä noin 830 miljoonaa euroa lisää korkomenoja vuodessa.

On vaikea kuvitella, että ongelmat voidaan ratkaista sillä, että heikennettään vahvimmilla olevien euromaiden talouksia sen sijaan, että pyrittäisiin vahvistamaan heikoimpia.

Eurobondien mukanaan tuoma yhteisvastuu ei olisi kuitenkaan täysin mullistava asia, koska yhteisvastuuta toteutetaan jo nyt takausten ja lainojen muodossa. Myös Saksan valtionlainojen korot ovat jo nousussa.

Lisäksi komissio haluaa valtaa euromaiden budjetteihin. Jäsenmaiden pitäisi toimittaa alustavat tiedot budjetistaan komissiolle, joka voisi vaatia budjetteihin muutoksia.

Komission esitykset on helppo torjua, mutta tosiasia on, että jotakin täytyy tehdä nopeasti. Helppoja – eikä myöskään halpoja – vaihtoehtoja ei ole jäljellä. Eri asia on, tarvitaanko lisää säädöksiä, koska entisiäkään ei ole noudatettu.

Suurin odotuksin luotu yhteinen valuutta on kaatumassa siihen, etteivät jäsenmaat ole noudattaneet Euroopan raha- ja talousliiton EMU:n perustamisen yhteydessä päätetyn vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä. Sopimuksen mukaan budjettien alijäämän pitäisi olla alle kolme prosenttia ja julkisen velan alle 60 prosenttia bkt:stä. Näitä sääntöjä on rikkonut myös Saksa, eikä niitä ole kaikissa jäsenmaissa noudatettu koskaan.

Joka tapauksessa muutoksia kriisin hoitamisessa tarvitaan, koska tähänastiset toimenpiteet ovat olleet vähintäänkin sekavia. Ongelmamaita ovat rahoittaneet muut jäsenvaltiot, Euroopan keskuspankki EKP ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Näin siitä huolimatta, että EKP:n säännöt kieltävät ehdottomasti siltä euromaiden rahoittamisen.

Suomen eduskuntakaan ei ole selvillä siitä, mihin olemme tähän mennessä sitoutuneet. Valtiovarainvaliokunta vaatii valtiovarainministeriöltä selvitystä Suomen kokonaisvastuista euromaiden velkakriisistä. Selvyyttä vaaditaan valtion, Suomen Pankin ja yksityissektorin vastuista.

Vaikka eurobondeihin päädyttäisiinkin, ne eivät auta akuuttiin ongelmaan. Ongelma ei myöskään ratkea vaatimalla lisää talouskuria, lisäämällä komission valtaa tai miettimällä, kuka teki menneisyydessä eniten virheitä.

Euromaiden tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että talouskaaos saadaan pikaisesti edes jonkinlaiseen hallintaan. Vaikka jokainen jäsenmaa on itse vastuussa veloistaan, koskettaa kriisi kaikkia.

Aikaa uusien rakennelmien tekemiseen ei ole. Lisäksi on tärkeää, ettei kriisin hoidossa tuhota uuden kasvun siemeniäkin.