Vieraskolumnit

Punavihreä tulevaisuus olisi pohjoiselle kylmä ja autio

Mikko Kärnä
Vieraskolumnit 04.12.2017

Meidän ei tule hyväksyä yhtäkään uutta "luonnonsuojelupäätöstä".

Jos Lapin matkailu kasvaa näin seuraavat 10 vuotta, käy meillä tuolloin yli 10 miljoonaa turistia vuodessa. Se tarkoittaa 23 000 uutta työpaikkaa matkailusektorille.

Määrä on uskomaton. Jos visio toteutuu, ampaisee maakunnan väkiluku kovaan nousuun tulevien vuosien aikana. Kaikille tämä ei tunnu olevan iloinen asia.

Vihreän langan päätoimittaja Riikka Suominen väitti taannoin kolumnissaan, että turistin rakkaus on vaarallista. Se kuulemma tappaa rakastettunsa.

Suomisen mielestä hiihtohissien ja parkkipaikkojen parturoima tunturin kylki ei eroa kaivoksesta. Turistien tuhoamista matkailukohteista Suominen nostaa maailmalta esiin Lissabonin.

Kasvun on tietysti oltava Lapissakin hallittua, jotta voimme säilyttää suurimmat valttimme – puhtaan luonnon ja rauhallisuuden.

Se, minkä Suominen kuitenkin unohtaa on, että me emme ole Lissabon. Lappi kun on Lissabonin kaupunkia 1 176 kertaa suurempi alue. Onkin hullua väittää, etteikö Lappi selviytyisi myös 10 miljoonasta turistista valttinsa säilyttäen.

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti turistien majoituspalvelut kannattaa keskittää. Näin puhdas luonto ympärillä säilyy koskemattomana. Tällaisia keskuksia mahtuu kuitenkin Lappiin paljon.

Nyt on otettava käyttöön kaikki keinot matkailuelinkeinon kestävän kehityksen tukemiseksi eikä meidän tule hyväksyä yhtäkään uutta "luonnonsuojelupäätöstä”, jollaiset rajoittavat myös matkailuelinkeinon toimintaa.

Suomalainen luonnonsuojeluideologia on nimittäin ihmeellistä ihmisen eristämistä luonnosta. Samaan aikaan maailmalla luontoa suojellaan ja ymmärrystä siitä lisätään tuomalla ihminen osaksi sitä.

Suomessa jopa paikallisten ihmisten oikeutta hyödyntää suojelualueita pyritään systemaattisesti heikentämään. Mistä putkahtavat metsästysrajoitukset kansallispuistoihin ja merialueille, vaikka nimenomaan on sovittu, että uusia rajoituksia ei tule?

Ympäristöministeriön vihertävät virkamiehet osaavat nämä temput. Jos ei pakolla, niin sitten hivuttamalla.

Kaikkia elinkeinoja kehitettäessä on muistettava, että paikkakuntalaisten edun on tultava aina ensimmäiseksi. Jokainen elinkeino tarvitsee sosiaalisen toimiluvan ja ilman paikallisten hyväksyntää sellaista ei ole.

Onkin erinomaista, että Suomessa kaavoituksesta ja siten myös erilaisten hankkeiden toteutumisesta päättävät viime kädessä kunnat. Näin paikalliset kantavat myös vastuunsa. Mutta miten vastuuta kannetaan, jos rajoituspäätöksiä tehdään myös ei-paikallisesti?

Erilaisia alueita on kehitettävä niiden omilla ehdoilla. Punavuorelaiset hipsterit päättäköön omasta elinpiiristään ja antakoon lappilaisten päättää omastaan.

Lappi on jo vuosien ajan ollut erilaisten etelän ylisuojelullisten hyökkäysten kohteena. Meille ei hyväksytä mitään, nyt ei näemmä edes matkailua. Poronhoitoakin vastaan äänenpainot kohoavat vuosi vuodelta, vaikka se on yksi tärkeimpiä elinkeinojamme.

Nyt on keksitty, että porotkin pitäisi laittaa tarhaan.

Ihmettelenkin, mitä on se punavihreä tulevaisuus, jota maakunnille tarjotaan? Mitä on se yritystoiminta, jota täällä saa harjoittaa?

Kaivosten ja vesivoiman kritisoimisessa olen kunnostautunut itsekin, mutta jotakin on tarjottava vastapainoksi. Minulle se on matkailua, biotaloutta, logistiikkaa, poro- ja erätaloutta sekä erilaista arktista koulutus- ja testaustoimintaa.

Punavihreä tulevaisuus ei tarjoa meille pohjoisessa kuin tyhjiä kyliä tyhjissä kairoissa, joissa etelähelsinkiläiset voivat käydä kerran vuodessa tien laidassa telttailemassa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit