Vieraskolumnit

Tilan tärkeimmän tuotannontekijän huolto

Kati Partanen
Vieraskolumnit 11.12.2017

Avun pyytäminen ja tarjoaminen ei ole häpeä, vaan se on rohkeutta ja ihmisyyttä.

Maatilan tärkein tuotannontekijä on yrittäjä, ihminen. Saako tuo tukipilari ansaitsemaansa huomiota ja kohtelua? Huolletaanko ja korjataanko? Muistetaanko helliä ja huolehtia?

Maatalous on muuttunut viime vuosikymmenten aikana työvoimavaltaisesta hyvin pääomavaltaiseksi.

Yrittäjän ja erityisesti hänen henkisten pääomiensa ja johtamistaitojensa merkitys on suuri. Samalla kun tilojen liikevaihto, lainamäärä ja muut taloudelliset sidonnaisuudet kasvavat, usein myös henkinen paine kasvaa.

Aiemmin maataloustyöhön liitettiin fyysinen työ ja väsymys. Nyt työ painottuu entistä enemmän henkiseen panokseen ja taloudelliset riskit ovat kasvaneet. On tutkittu, että omaan työhön vaikuttamisen mahdollisuus lisää henkistä hyvinvointia.

Fyysinen työ koetaan yleensä hallittavissa olevaksi, siihen voidaan vaikuttaa. Sen sijaan taloudellisiin vastuisiin ja esimerkiksi hallinnollisiin vaatimuksiin vaikuttamisen koetaan olevan vaikeampaa.

Entä jos jaksaminen heikkenee ja yrittäjä uupuu? Löytyykö apua ajoissa? Kehen voi ottaa yhteyttä?

Hyvinvoinnista ja jaksamisesta puhuminen on noussut viime vuosina, vihdoinkin, ”sallittujen” puheenaiheiden joukkoon. Nyt uskalletaan jo sanoa, että pidetään toisistamme huolta, kysytään kaverilta, onko kaikki hyvin. Silti avun hakeminen uupumisen hetkellä saattaa olla hyvin vaikeaa.

Erilaiset hyvinvointihankkeet, valtakunnallinen Välitä viljelijästä ja monet maakunnalliset projektit, ovat tehneet erinomaista työtä. Hankerahalla on saatu paljon aikaan, kun on saatu avun piiriin kuluneena vuonna yli tuhat yrittäjää.

Tämän vuoden aikana on myönnetty jo yli 600 maksusitoumusta sosiaalisten, taloudellisten tai juridisten palvelujen hankintaan Melan Välitä viljelijästä -hankkeen kautta. Samalla kehitetään Varhaisen välittämisen mallia, joka on työväline avun tarjoamiseen.

Jokaisen maatilojen kanssa tekemisissä olevan tahon pitää olla tietoinen Varhaisen välittämisen mallista. Jokaisen maatalousyrittäjän kanssa työtä tekevän on tiedettävä, mitä voi tehdä, jos huoli viljelijän jaksamisesta herää.

Tämä koskee niin eläinlääkäreitä, lomittajia, maitoauton kuljettajia, neuvojia, kauppaa, tarkastajia ja muita viranomaisia, tuottajayhdistysten väkeä, ja niin edelleen.

Jokainen, riippumatta siitä missä roolissa tilan väen kanssa on tekemisissä, on velvollinen olemaan ihminen ja inhimillinen. Hoitamattomana uupuminen ja henkinen pahoinvointi aiheuttavat valtavat seuraukset, joten ennaltaehkäisevä työ ja varhainen apu ovat arvokkaita.

Hyvinvoiva yrittäjä jaksaa huolehtia myös eläimistä ja ympäristöstä - ja omasta perheestään.

Hankkeet loppuvat aikanaan, joten on pystyttävä kehittämään pysyvä ja laajalle levinnyt toimintamalli avun hakemiselle ja tarjoamiselle. Nuorten keskuudessa tehdään etsivää nuorisotyötä, jolla on pystytty pelastamaan takaisin yhteiskuntaan valtava määrä nuoria.

Myös etsivää vanhustyötä on lähdetty kehittämään. Löytyisikö siis maatalousyrittäjille toimiva etsivän työn malli? Se voisi olla varhaisen välittämisen mallin kehittyneempi versio, jossa aktiivisilla toimenpiteillä saataisiin avun piiriin ne viljelijät, joilla jaksaminen heikkenee.

On myös oltava joku taho, johon osataan ottaa yhteyttä, vaikka hankkeet päättyvät: kuka lähtee selvittämään ja on ensimmäinen, matalan kynnyksen kontakti? Avun pyytäminen ja tarjoaminen ei ole häpeä, vaan se on rohkeutta ja ihmisyyttä.

Lämminhenkistä joulun aikaa kaikille MT:n lukijoille! Ollaan lähimmäisiä toisillemme ja armollisia myös itsellemme.

Aiheeseen liittyvät artikkelit