Vieraskolumnit

Ruokarauhaa joulupöytään

Seppo Vuokko
Vieraskolumnit 18.12.2017

Jotta eläisimme, meidän on tapettava.

Joulua juhlistetaan yhdessä nautituilla hyvillä ruoilla. Ruoka on paitsi nautinto, myös energiaa, joka ylläpitää elämää. Siihen sisältyy ristiriita: jotta eläisimme, meidän on tapettava. Lähes aina syöminen on tai edellyttää tappamista.

Kasvit syövät auringon valoa, mutta eläimet saavat energiansa syömällä toisia eliöitä – niin myös ihminen. Ei edes kasvissyöjä selviä tappamatta eläviä olentoja. Salaatti tai porkkana, joka syödään, kuolee.

Kasvit ovat pääosin heikkoa ravintoa, joten niitä on syötävä paljon. Liha on hyvää ravintoa, ja pieni määrä riittää tyydyttämään päivittäisen ravinnontarpeen.

Eläinkunnassa ruuan laatu kuvastuu eläimen rakenteessakin: kasvien syöjillä on pitkä suoli ja suuri vatsa, lihansyöjillä ruoansulatuselimistö mahtuu paljon pienempään tilaan. Sekaravinnon käyttäjillä tilanne on siltä väliltä.

Ihminen on sekaravinnon käyttäjä, mutta vatsan koko ei kuvasta sitä, millaista ravintoa hän syö vaan miten paljon hän syö. Luonnossa eläimillä on harvoin ravintoa niin ylenpalttisesti, että ne lihoisivat, mutta suuri osa ihmisistä elää yltäkylläisyydessä, jossa lihavuus on ongelma.

Kun ihminen syö hyönteisiä, hän joutuu tappamaan yhtä ateriaa kohti satoja eläimiä. Kun ihminen syö naudan lihaa, tappamalla yksi eläin saadaan satoja aterioita. Kun hän syö leipää, sitä varten on tapettu tuhansia viljan alkioita. Kun ne saa eteensä jauhoina tai valmiina leipänä, ei välttämättä tajua ruoan elollista alkuperää.

Valikoimat ovat vähissä, jos haluaa syödä niin, ettei tappaisi mitään eläviä olentoja. Hunaja ja hedelmöitymättömät kananmunat, siemenettömiksi jalostetut hedelmät kuten banaani ja kivettömät rypäleet jäävät likimain ainoiksi vaihtoehdoiksi. Muitakin hedelmiä voi syödä, jos palauttaa siemenet luontoon.

Mutta näidenkin tuotanto tappaa. Mehiläinen menettää jälkeläisilleen varaamansa ruuan, kanat syövät jyviä. Soijapellon tai palmuviljelmän raivaus viidakkoon vie kodin miljoonilta eläimiltä. Valmiinkin pellon sato turvataan myrkyttämällä tuholaiset ja rikkaruohot joka vuosi.

Luomuviljely ei ole tässä suhteessa tavanomaisia viljelymenetelmiä parempi, sillä myös nokkosvesi, pyretriini ja muut hyväksytyt kasvinsuojelukeinot tappavat.

Elämän kunnioitus on ehdottomasti hyvä asia, eikä turhaan pidä tappaa. Tässä mielessä kummastelin erästä kalastajaa, joka ei uskonnollisista syistä voi syödä verkkoon kuollutta, siis verestämätöntä kalaa. Kumpi on suurempi synti, syödä itsestään kuollut kala vai tappaa kaloja turhan päiten? Turhaan tappamiseen yllyttää myös lainlaatija, kun alamittainen tai muuten rauhoitettu verkkoon kuollut kala pitäisi heittää pois!

Luonnossa yksilöiden on kuoltava, jotta laji säilyisi. Eliöitten lisääntymiskyky on niin suuri, että jälkeläiset täyttäisivät pian koko maailman, ellei osa niistä kuolisi. Hillitsemätön lisääntyminen johtaa tilan ja ravinnon loppumiseen.

Niin on käymässä juuri nyt ihmiselle, kun väestöä karsivat tekijät, kuten taudit, on saatu kuriin. Kasvaneen eliniän, parantuneen terveyden ja lapsikuolleisuuden vähenemisen vastapainoksi olisi pitänyt päästä syntyvyyden säännöstelyyn jo vuosikymmeniä sitten.

Nyt olemme pakkotilanteessa: joko otamme tänne Eurooppaan kaikki Aasian ja Afrikan köyhiin maihin syntyvät sadat miljoonat uudet ihmiset tai annamme heidän elää köyhyydessä ja menehtyä tauteihin, sotiin ja nälkään omassa maassaan.

Näin raadollisista ajatuksista voi ponnistaa kohti iloa ja toivottaa hyvää joulua! Nauttikaamme jouluruuista, mutta älkäämme pilatko nautintoa arvostelemalla toistemme ruokavalintoja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit