Vieraskolumnit

Ensi vuonna Brysselissä on luvassa tiukkoja vääntöjä

Petteri Orpo
Vieraskolumnit 27.12.2017

Euroa olisi tarpeen kehittää, mutta maltilla.

Juhlista perinteisin on joulu, jonka viettoon meillä kaikilla on omat tapamme. Meidän perheemme joulupöydässä oli tänäkin vuonna laatikoita, kaloja ja kinkkua kuten useimmissa suomalaisissa kodeissa. Kinkun tilasin lähituottajalta Brysselistä käsin EMU-keskustelujen välissä. Joulupöydässä keskityimme nauttimaan ruuasta ja toistemme seurasta. Koirallemme Pessille joulu oli kolmas. Sekin nautti joulusta.

Emme puhuneet joulupöydässä EU:n kehittämisestä, emme cap-reformista, emmekä edes sote-uudistuksesta. Jouluolutta nauttiessani muistelin kuitenkin eduskunnassa käytyä tiukkaa vääntöä alkoholilaista. Onneksi lopputulos oli maaseudulle myönteinen ja luo uusia mahdollisuuksia esimerkiksi pienpanimoille. 

    

Myös ensi vuonna on luvassa tiukkoja vääntöjä, erityisesti Brysselissä. Euroa olisi tarpeen kehittää, mutta maltilla.

Kuten Timo Soini pari viikkoa sitten tässä lehdessä totesi, ottaa komissio kohtuullisen paljon etunojaa tässä asiassa. En ole etunojasta niin huolissani, sillä se kuuluu komission rooliin.  Jarrumiehiä ja -naisia löytyy ympäri Eurooppaa sen verran paljon, että liian pitkälle euron kehittämisessä ei tulla menemään.

Olen enemmän huolestunut esitysten tasapainoisuudesta. Vastuiden rinnalla pitää olla uusia avauksia riskien vähentämisestä.   

Entisenä maatalousministerinä seuraan suurella mielenkiinnolla komission suunnitelmia yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta. Hyvin tiukasti Brysselistä käsin säädellystä ja valvotusta järjestelmästä siirrytään yhteisiin tavoitteisiin, joiden toteutumisesta vastaavat jäsenmaat. Tavoitteiden saavuttamista seurattaisiin erilaisilla mittareilla.

Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta ei vielä kerro paljon. Kun tapasin viimeksi maatalouskomissaari Hoganin, hän toivoi tämän ratkaisevan esillä pitämäni muuttuvien peltolohkojen koon kysymyksen.

Tällöin mittarin pitäisi minusta olla sellainen, että Maaseutuviraston viljelijälle ilmoittaman pinta-alan käytön pitäisi olla riskitöntä viljelijälle.

Maaseutuviraston puolestaan pitäisi kyetä osoittamaan komissiolle, että heidän ilmakuvausjärjestelmänsä varmistaa riittävällä todennäköisyydellä, että hehtaari on hehtaari. Tätä järjestelmää sitten valvottaisiin ja valtio kantaisi riskin sen toimivuudesta. Viljelijöitä ei välttämättä valvottaisi ollenkaan pinta-alan osalta, mikäli valtio luottaa omaan toimintaansa. 

Kun siirrytään lainsäädännön vaatimuksiin ja sen yli meneviin toimiin kuten viljelykiertoon, vaikeusaste kasvaa. Komission tiedonanto ei esimerkiksi kerro, säilyykö tukien ja nitraattiasetuksen linkki, jota nykyään nimitetään täydentäväksi ehdoksi.

Asetus vaatii jatkossakin suojakaistoja, mutta miten käy viljelijälle, joka ei ole jättänyt niitä vesistöjen rantaan? Mikä on se indikaattori, jolla seurataan viljelykiertoa tai eläinten hyvinvointia?

Komission lakiesityksiä odotetaan ennen kesää. Niitä odotellessa tarvitaan virkamieskunnalta ja ministeriltä tuhansia tunteja jalkatyötä Brysselin käytävillä.

Komission tiedonannoilla on taipumus antaa liian ruusuinen kuva kulloisestakin uudistuksesta, ainakin maatalouspuolella. Arki on yleensä alkanut komission esityksistä, joihin neuvoston ja parlamentti ovat vielä lisänneet omat elementtinsä.

Suomi teki hyvää työtä tiedonantoa valmisteltaessa. Saimme mukaan meille tärkeitä kirjauksia epäsuotuisista alueista ja heikoista maatalousalueista. Tätä työtä pitää jatkaa, jotta esityksen yksityiskohdat olisivat meille mieluisia.

Hyvää uutta vuotta kaikille Maaseudun Tulevaisuuden lukijoille!  

Aiheeseen liittyvät artikkelit