Vieraskolumnit

Ruokaturva on myös politiikkaa

Hanna Halmeenpää
Vieraskolumnit 03.01.2018

Kotimaista ruokajärjestelmää voi sekoittaa moni muukin seikka kuin katovuosi tai ilmastonmuutos.

Joulupöytää katettaessa lapsi pohdiskeli fysiologisia faktoja. Kauanko ihminen pärjää ilman ruokaa? Kumpi on tärkeämpää, ruoka vai vesi? Vesi on keholle välttämätöntä, ruuatta pärjäämiseen vaikuttaa vararavinnon määrä, vastasin kyselijälle. Itse harmittelin syömättäkin pärjääväni ehkä jopa kuukausia.  

Samassa keskustelussa tuli kartoitettua kodin ruoka­varastot.

Pahan päivän varalle ja jokapäiväiseen tarpeeseen pakasteessa on melkein 30 kiloa poroa, puolenkymmentä kiloa hätäteurastettua nautaa, kilokaupalla hirvipaistia, kymmeniä kiloja marjoja, ynnä leipää ja leipomuksia.

Ruokakomeron säilyke-, ryyni- ja makaronipakkaukset sekä mummulan perunakellari tähän vielä päälle. Jonkin aikaa selvittäisiin, poika päätteli.

Sata vuotta sitten ja vielä pitkään sotien jälkeenkin talven yli elettiin sadon onnistumisen ja talvivarastojen riittävyyden mukaan, kohtuullisesti tai kituuttamalla.

Nyt ruokaa riittää, vaikka Luonnonvarakeskuksen mukaan tänä vuonna Suomessa korjattiin jatkuvien sateiden seurauksena 2000-luvun toiseksi pienin viljasato. Vielä 100–200 vuotta sitten tilanne olisi ollut täysi katastrofi. Ihmisiä olisi kuollut nälkään, ei ollut varmuusvarastoja eikä tuontiruokaa.

Aika muokkaa ruokaturvan käsitettä. Isompaa kokonaisuutta, kotimaista ruokajärjestelmää voi sekoittaa moni muukin seikka kuin katovuosi tai ilmastonmuutos.

Ruoka on mitä suurimmassa määrin myös politiikkaa. Kysytään, kuka tuottaa, mitä ja miten tuotetaan, kenelle tuotetaan, mitä ruoka maksaa ja elääkö ruuan tuotannolla.

Silloin syynätään paitsi alkutuotantoa ja elintarviketeollisuutta, myös kuljetusjärjestelmää ja kauppaa, sekä terveellistä ruokavaliota ja sitä, että ruoka on tuotettu ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta kestävällä tavalla.

Asiantuntijat ovat huolissaan siitä, ettei Suomi ole ruuan suhteen omavarainen. Maatilojen määrä ja kotimaisen maatalouden kannattavuus ovat kriittisessä tilassa. Jos ruuantuotanto Suomesta ajetaan alas, on ongelmia edessä jo lähivuosikymmeninä. Ei pidä kuvitella, että ruoka voidaan aina tuoda muualta.

Maailmalla monet merkittävät ruuantuotantoalueet kärsivät jo nyt tilapäisestä kuivuudesta. Ruokamarkkinat muuttuvat. Maatalouskapasiteetin ylös nostaminen on aina kalliimpi prosessi kuin olemassa olevan tuotannon ylläpitäminen. Tulevaisuudessa Suomi ei ehkä osta ruokaa muilta, vaan olemme maa, joka ruokaa myy.

Siksi on tärkeää löytää pikaisesti sopu ja suunta suomalaiseen ruokapolitiikkaan. Asiaan perehtyneiden tutkijoiden mukaan se tarkoittaisi muun muassa sitä, että ruuan tuotantotapa huomioi ympäristön, ihmisten terveyden ja sosiaaliset turvarakenteet.

Itse katson kestävän ruokapolitiikan lähtökohdaksi kotimaisen ruuantuotannon kannattavuuden. Jos suomalainen sika-nauta on syksyn satokaudella halvempaa kuin naattiporkkana, ovat asiat päälaellaan.

Jyväskylän yliopiston Food System Studies -tutkimusryhmässä on kartoitettu suomalaista ruokajärjestelmää ja sen haavoittuvuutta. Tutkijoiden mukaan alkutuotannon nykyiset tuet kannustavat laajentamaan tuotantoa ja tuottamaan yhä halvemmalla. Samalla ruokaa myydään niin halvalla, että sitä heitetään surutta paljon myös haaskuuseen. 

Tutkijat arvelevat työnsä tulosten Suomessa valuvan hukkaan. Jos tämä tarkoittaa ministeriöiden, etujärjestöjen, poliitikkojen ja tutkimuslaitosten sellaista tinkimättömyyttä, joka estää minkään yhteisesti eteenpäin vietävän ruokapolitiikan menestymistä, on meistä jokaisella peiliin ja koko Suomen ruokavarastoon katsomisen paikka.

Otsikkoa muokattu 4.1. kello 12.37

Aiheeseen liittyvät artikkelit