Luonnonsuojelualueet järjestyksessä?
Voimme herkutella kaviaarilla mutta elossa pysymme syömällä rokkaa ja ruisleipää.29.1.201801:00
Tiedätkö, mikä on Suomen tärkein luonnonsuojelualue? Se on Vattajanniemi. Oletko kuullut alueesta tai käynyt siellä?
Suomen Luonnon viime vuoden viimeisessä numerossa julkaistiin luettelo ja kartta Suomen luonnon helmistä, jotka oli asetettu tärkeysjärjestykseen ihan tietokoneella!
Kaikki arvokkaat alueet keskittyivät länsirannikolle ja Lapin keski- ja pohjoisosiin. Sisämaan suurella järvialueella oli vain yksi kohde, Joroisten Saarilampi, mitätön parin hehtaarin suojelualue. Se on kuitenkin pienestä koostaan huolimatta noussut sijalle 12.
Retkeily kymmenellä parhaaksi arvostetulla alueella antaisi Suomesta aika oudon kuvan: laakeita hiekkarantoja, korkeita tuntureita ja Oulangan kanjonit.
Se, mikä on Suomelle ominaista – metsät, suot ja järvet – ei tule kunnolla esille. Tämän luettelon arvostetuimmat kohteet ovat meille suomalaisillekin eksoottista vierasta luontoa.
Olennaista Suomen luonnolle ovat jäkäläiset ja harvapuiset kalliomäet, harjujen männiköt ja moreenimaiden kuusikot; karut rämeet ja nevat korpireunuksineen; pienet rahkarantaiset lammet, metsän läpi soljuvat pienet purot ja joet; sokkeloiset järvet saarineen, salmineen ja selkävesineen. Ne ovat todellista Suomea, niistä meidän pitää olla ylpeitä, niitä esitellä vieraillemme ja niitä suojella.
Laajat rantahietikot ovat tyypillisiä eteläiselle Itämerelle, omia rantojamme luonnehtivat kalliot ja kivikot. Norjassa ja Ruotsissa tunturiluonto on paljon monipuolisempaa kuin konsanaan Kilpisjärven ympäristössä.
Erikoisuuksille pitää antaa arvonsa, mutta ne ovat kuin kaviaari ruokapöydässä: voimme herkutella sillä mutta elossa pysymme syömällä rokkaa ja ruisleipää.
Oulangan minäkin ehkä hyväksyisin kärkikymmenikköön. Järviluontoa edustaisi Linnansaaren-Koloveden alue. Havumetsäluontoa, jossa on erikokoisia lampia ja puroja, voisi edustaa vaikkapa Isojärven kansallispuisto. Suoluontoa kelpaisivat edustamaan Patvinsuo, Torronsuo, Kauhaneva ja laaja Kitisen ja Luiron väliin jäävä Koitelaiskaira. Lemmenjoki tai Koilliskaira edustaisi suomalaista tunturiluontoa paremmin kuin Saana. Saaristomeren kansallispuisto kuuluisi kyllä myös kärkikymmenikköön, mutta mikä nousisi kymmenenneksi?
Luonnoltaan erilaisten alueiden arvottaminen on vaikeaa millä perusteella hyvänsä. Siksi on luotu erilaisia pisteytyssysteemejä, joilla yritetään listata kohteet tärkeysjärjestyksessä. Tulos on aina muodostunut perin vinoksi kuten tälläkin kertaa.
Harvinaiset – siis meille vieraat – lajit ja luontotyypit tuovat pisteitä ja vääristävät listaa eksoottiseen suuntaan.
Omaan kokemukseen ja tietoon perustuvissa listoissa korostuvat yksilölliset mieltymykset, esimerkiksi omassa listassani tavallisen metsä- ja suoluonnon arvostus.
Tämän tutkimuksen tuloksia vääristää se, että pohjoista havumetsää, taigaa, on pidetty yhtenä biotooppina. Sehän on paljon enemmän: jäkäläkangas on aivan erilainen elinympäristö kuin varjoisa mustikkametsä; Lapin paksusammalkuusikko on aivan erilainen elinpaikka kuin vantaalainen sinivuokkometsä.
Eihän tämä vertailujen vinoutuminen koske pelkästään luontoa ja suojelualueita. Yhtä lailla yksipuolisen kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta saa, jos vertailu tehdään vaikkapa naisten kokeman ahdistelun perusteella.
Aivan toisenlainen lista maiden paremmuusjärjestyksestä tulisi taas vaikka Pisa-vertailun oppimistulosten perusteella.
Yhteen ominaisuuteen perustuvia vertailuja on kuitenkin helppo tehdä ja niistä saa kiinnostavia otsikoita ja huomiota herättäviä lööppejä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
