Maaseudun Tulevaisuus
Vieraskolumnit

Eikö Rosatom ole turvallisuusriski?

Timo Kaunisto
Vieraskolumnit 06.02.2017

Suomalainen raha karttaa Rosatomin voimalaa.

Puolustusministeri Jussi Niinistö ja sisäministeri Paula Risikko aikovat siivota Venäjän kansalaisia strategisilta hallinnon­aloilta. He ovat havahtuneet piilevään turvallisuuttamme uhkaavaan riskiin. Everstit tosin ovat jo ennakoineet päätöstä: koulutusta uusien miinankorvikkeiden käyttöön on päätetty antaa vain umpisuomalaisille.

Kohu tuli siitä, kun Yle kertoi näin tapahtuneen. Jussi Niinistö päätteli turvallisuusriskiksi myös Yleisradion uutisoinnin. Kekkoshenki pyyhkäisi yli valtakunnan, kun taas oli vaarannettu ystävällisiä suhteitamme.

Kaksoiskansalaisuuteen sisältyvä kaksoislojaalisuus on myös kansalaisten mielestä ongelma. Siksi lainsäädännön kiristäminen tuskin tulee tuottamaan suuria ongelmia – siitäkään huolimatta, että monet syyllistetyistä ovat inkeriläisiä paluumuuttajia. Venäjällä heidän passissaan on kansalaisuutena lukenut suomalainen. Stalinin aikana se oli usein varma tie leirille ja leirimultiin.

Kesällä julkaistussa uusimmassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossamme sanotaan Venäjän muuttaneen suhdettaan naapureihinsa ja Eurooppaan. Tekstissä puhutaan etupiiriajattelun paluusta ja hybridivaikuttamisen noususta. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa kauppa-, talous- ja tietoliikenneyhteyksien käyttöä Putinin etujen ajamiseen.

Jokaisen tuvan pöydällä on laite, josta sinuun ja ajatteluusi voidaan vaikuttaa. Sitä sanotaan tietokoneeksi ja sen kautta käydään informaatiosotaa.

Suomi on siis noteerannut huolestuneena naapurissa tapahtuneet muutokset. Niihin se pyrkii vaikuttamaan ja varautumaan – oikein selonteossakin mainiten – kahdenvälisin suhtein, joita valtionpäämiehet hiovat. Erityisesti kansalaisia kehotetaan tutustumaan venäläisiin ja levittämään maastamme ”oikeaa tietoa”.

Samaan aikaan osana Euroopan Unionia käymme pakotesotaa naapurimme kanssa. Mutta yksi on joukosta poissa. Suoraan naapurimaamme johdon alaisuudessa toimiva ydinvoima- ja ydinpommiyhtiö Rosatom rakentaa osaomistamaansa voimalaa Suomen Pyhäjoella.

Sen reilun kolmanneksen osakepotti ei toki anna sille määräysvaltaa, mutta päästää sen keskeiselle energiatoimi­alalle erittäin strategiseen omistukseen. Rosatom on sananmukaisesti ytimessä.

On hämmentävää ja ärsyttävää, että suomalainen ydinvoimahakuinen poliittinen kaartimme ei näytä ymmärtävän tähän sisältyvää turvallisuusriskiä. Suojelupoliisi on varovin sanakääntein, mutta selvästi viitannut ongelmaan. Se ei estänyt hallitustamme pakottamasta Fortumia uuteen ydinyhtiöön eivätkä korvat lotkahda Säteily­turvakeskuksen toistuvista, tulevan voimalan turvallisuutta koskevista moitteistakaan.

Itse asiassa Fortumin pakko- osakkuudessa jo näyttäytyy Venäjän puuttuminen asiaan. Fortumin investoinnit Venäjällä jumittuivat byrokratiaan – tai venäläiseen toimintakulttuuriin. Yhtiö tuli mukaan venäläis-suomalaiseen hankkeeseen turvatakseen näiden sijoitustensa arvon. Se jäi tai jättäytyi Rosatomin pantti­vangiksi.

Suomalainen raha – muutamaa epätoivoista kuntaa lukuun ottamatta – karttaa Rosatomin voimalaa. Ruotsalaiset ovat kritisoineet hanketta vahvasti ja muut EU-maat katsovat perin karsaasti venäläisten tuloa esimerkiksi Unkarin energiamarkkinoille – samaisen Rosatomin johdolla.

Miksi halumme antautua venäläiseen etupiiriin juuri ydinvoima-asiassa on niin suuri? Monet menevät insinööri­osaamisen ja yleisen ystävyyden taakse: tehtiinhän Loviisankin venäläiset atomimyllyt suomalaisjärjellä turvallisiksi. Rosatomissa kyse on kuitenkin myös kehittyneestä asetekno­logiayrityksestä, jossa ydinaseiden kanssa puuhailee puolet väestä.

Hämmästyn, jos tulevassa puolustuspoliittisessa selonteossa Rosatom-riskejä ei sanallakaan mainita. Viisasta olisi nyt olla varovainen tälläkin sektorilla. Energia jos mikä on keskeinen osa turvallisuuttamme. Työllistävä alue­politiikka ei tätä riskiä pyhitä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit