Vieraskolumnit

Eriarvoisuus on järjetöntä tuhlausta

Kati Partanen
Vieraskolumnit 20.03.2017

Kehitysmaat menettävät veronkierron takia vuosittain 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Minä ensin, minun kaupunkini, maakuntani, maani ensin!

Maailmassa on liikaa itsekkyyteen sairastuneita! Niitä, joille oma napa on aina tärkein, omat ongelmat maailmassa suurimpia.

Muiden ongelmat ovat mitättömiä tai eivät ainakaan koske minua.

Suhteellisuudentaju on kadotettu. Se oli kauppatavaraa itsekkyyden markkinoilla. Mitä väliä muiden ongelmilla oikeastaan on?

Ihminen ei kuitenkaan ole muista riippumaton olento, vaikka haluaisi.

Jokainen meistä on osa yhteiskuntaa ja useita yhteisöjä. Kaikki maailman maat, no, ehkä yhtä lukuun ottamatta, ovat myös yhteydessä keskenään. Maailmanmarkkinoilla liikkuu esimerkiksi tuotteita ja palveluja.

Mikään maa ei ole täysin eristäytynyt muista, kaikki vievät ja tuovat.

Tammikuussa julkaistiin kehitysyhteistyöjärjestö Oxfamin raportti, jonka mukaan maailman kahdeksan rikkainta miestä omistavat yhtä paljon varallisuutta kuin puolet maailman muusta väestöstä, siis se köyhin puolisko.

Entä sitten? Entä jos nuo kahdeksan heppua ovatkin älykkäitä ja tehneet fiksuja bisnesliikkeitä ja se 3,6 miljardia köyhintä ovat idiootteja? Entä jos köyhyys onkin oma valinta?

Usein kuitenkin maailman heikoimmat kustantavat tavalla tai toisella rikkaimpien varallisuuden.

Vai onko niissä vaatetehtaissa, surkeissa hikipajoissa, nälkäpalkalla työskentelevät ihmispolot tehneet vapaaehtoisen valinnan? Tai riisipellolla lapsineen kyykkivä yksinhuoltajaäiti?

Monella bisnessektorilla alkuvaiheen työn tekijä raataa nälkäpalkalla ja loppupäässä kerätään brändituotteella voitot.

Viime viikolla YK:n naisten asemaa käsittelevän toimielimen (Commission on the Status of Women) kokouksessa keskusteltiin paljon juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevien naisten asemasta.

Näitä ovat esimerkiksi kehitysmaiden maaseudulla asuvat ja työskentelevät naiset sekä kotiapulaiset. Monessa maassa kotiapulaisia ei edes katsota työntekijöiksi ja he työskentelevät kaiken työlainsäädännön ulkopuolella.

Tapahtumassa puhuttiin myös veroparatiisien osallisuudesta maailman eriarvoistumiseen. Jos tuloja onnistutaan piilottamaan veroparatiiseihin, ne ovat poissa yhteiskuntien ja ihmisoikeuksien rakentamiselta.

Oxfamin raportin mukaan kehitysmaat menettävät veronkierron takia vuosittain 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria!

YK:n tilaisuudessa arvioitiin, että jos naiset saisivat maailmassa tasavertaiset oikeudet miehiin verrattuna, maailman bruttokansantuote kasvaisi 25 prosenttia.

Onko maailmassa siis todella varaa tällaiseen tuhlaukseen? Samalla tuskaillaan sitä, ettei talous kasva riittävästi. Eikö tasa-arvo olisi siis myös taloudellisesti välttämätöntä?

YK on asettanut kestävän kehityksen tavoitteet, joista tärkein on, ettei kukaan jäisi kehityksessä jälkeen.

Tämä ei tapahdu ilman kansainvälisen yhteisön työtä.

Omaan napaan tuijottamisen sijaan on tehtävä työtä maailman tasavertaisen kehityksen puolesta. Se muuten koituu lopulta myös omaksi hyödyksi. Ellei sitten oma tavoite ole pelkkä valta ja toisten polkeminen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit