Vieraskolumnit

Kesä ja kärpäset

Timo Soini
Vieraskolumnit 28.07.2017

Näissä hommissa ei kannata puoluepolitikoida.

Loma tuli tänäkin vuonna. Ulkoministerin puhelin on tosin aina päällä. Mutta nyt on aikaa myös ladata akkuja ja olla läheisten kanssa.

Rautavesi rentouttaa kummasti. Kesätapahtumissa on kiva tavata ihmisiä. Aina sieltä jokunen kannattajakortti allekirjoitettuna lähtee mukaankin.

Kuninkuusravit ovat tänä vuonna kotikonnuilla Espoossa. Siitä tulee hienoa.

En ole enää puolueen puheenjohtaja. Olen sininen rivimies niin kuin joku toimittaja keksi kolumninsa kesän tuoksinassa otsikoida. Hyvä määritelmä.

Vastuu puolueesta on poistunut. Huoli maailmasta edelleen välillä valvottaa. Syytöksiä tulee edestä ja takaa. Hieno ravivertaus hillotolpasta on tahallisella väärinymmärtämisellä pilattu.

Joku muu sen kuitenkin sanoi: Soini on suositumpi kuin koskaan. Hommani hoidan ja nähtävästi se on arvioitu hyväksi.

Asetin vaalikauden alussa viisi hallitusohjelmaan pohjautuvaa painopistettä toiminnalleni ulkoministerinä.

Prioriteetit ovat Itämeren alueen turvallisuuden ja talouden vahvistaminen, Suomen ja Ruotsin ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistäminen, arktisen politiikan tehostaminen, transatlanttisten suhteiden vahvistaminen ja Suomen rauhanvälitysprofiilin vahvistaminen. Lähes kaikki toiminta, matkat, kokousosallistumiset, puheet ja kirjoitukset peilataan näiden painopisteiden kautta.

Vaikka ulkona on kesä ja kärpäsiä, on Suomen arktisen politiikan tehostaminen nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan. Tästä puhuttiin siellä kuuluisalla Porin Areenallakin, johon meidät poliitikot aina parhaaseen loma-aikaan keksitään pyytää. Onneksi se on sentään Satakunnassa.

Suomi on ollut arktisen neuvoston puheenjohtajamaa nyt muutaman kuukauden. Vastaanotin itse puheenjohtajan nuijan USA:n ulkoministeriltä Rex Tillersonilta toukokuussa. Kesäkuussa tapasin EU:n korkean edustajan Mogherinin ja komissaari Vellan Oulussa. Siellä pidettiin Euroopan unionin kautta aikojen ensimmäinen arktinen korkean tason kokous, jossa pohdittiin, miten EU:n arktisia alueita voitaisiin kehittää. Ensimmäinen. Se on aina jotain.

Maan arktisuutta ei mitata sillä, kuinka suuri osa sen pinta-alasta on napapiirin jollakin puolella. Suomi on kokonaisuudessaan arktinen maa.

Jokin täällä Pohjolassa vetää, sillä arktisen neuvoston toiminnasta on kiinnostunut myös esimerkiksi Singapore, jolla ei kyllä ole jäätä kuin viskilasissa. Alueellisuus määrittää tietyn osan toiminnasta, mutta osaamista ja näkemystä voi aina jakaa.

Jos se toimii Suomessa, se toimii kaikkialla. Suomen arktinen osaaminen on parhaita valttikorttejamme. Rakennamme 60 prosenttia maailman kaikista jäänmurtajista – ja kaikki hyvät. Tämän tietää jo jokainen tapaamani ulkoministerikollega.

Suomen arktisuus on todella paljon muutakin kuin paneelikeskusteluja ja painopisteitä. Yksi hieno esimerkki on suomalainen jäänmurtaja Nordica, joka lähti heinäkuun alussa arktiselle tutkimusmatkalle Kanadasta Alaskan kautta Luoteisväylän läpi Grönlantiin – satavuotisen Suomen kunniaksi.

Niin kauan kun tuo puhelin ei ihan kauheasti pirise, voi vetää vähän henkeä. Kansainvälisen tilanteen ennustettavuus on kuitenkin heikkoa ja maailmanjärjestys on vähän sekaisin. Suomen on jatkettava omien tavoitteidensa mukaista toimintaa ja pidettävä oma pakka kasassa.

Nimitin juuri uudeksi rauhanvälityksen erityisedustajakseni Jutta Urpilaisen. Näissä hommissa ei kannata puoluepolitikoida. Kun ollaan Suomen – tai oikeastaan koko maailman asialla.

Aiheeseen liittyvät artikkelit