Vieraskolumnit

Lapin lasten kesäloma

Mikko Kärnä
Vieraskolumnit 19.06.2017

Onko pohjoisen lasten kulttuurilla oikeus olemassaoloonsa?

Kesä merkitsee jokaiselle eri asioita, mutta suuri osa suomalaisista kalastaa. Kalastus on monelle nimenomaan kesäinen harrastus. Virvelöidään ja ongitaan mato-ongella tai pidetään katiskaa ja mökkiverkkoja.

Vakavammin harrastavat häipyvät lohijokien varteen soutelemaan tai perhostelemaan. Tuon lohipistoksen saamista kannattaa muuten välttää, sillä se voi viedä rahat ja mielenterveyden. Kokemusta on. Siltikin se saattaa olla sen arvoista, sillä grillattua villilohta korvasienikastikkeella ei kesän ruokapöydässä päihitä mikään.

Kalamies uskoo aina tulevaisuuteen – pian nappaa. Miten rakentaa tätä tulevaisuudenuskoa myös Lapin lapsille, joilta edellisen hallituksen säätämä kalastuslaki vei oikeudet kotivesiinsä? Miten selittää 10-vuotiaalle Pertille, että tänä kesänä Juutuan rannalle ei enää ole asiaa, koska isällä ja äidillä ei ole varaa ostaa sinulle joka päiväksi 20 euron kalastuskorttia?

Eikä näitä kortteja välttämättä edes saa, koska niitä myydään rajoitettu määrä ja paikkakuntalaiset joutuvat kilpailemaan samoista luvista kuin turistit.

Kalastuslakia ollaan nyt onneksi muuttamassa tämän epäkohdan korjaamiseksi.

Lapin lasten kesään kuuluu kalastuksen ohella muitakin asioita. Uimisen, sienestyksen ja marjastuksen lisäksi monelle kesän kohokohta on vasanmerkitys. Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, että tällä tarkoitetaan poromerkin piirtämistä puukolla vasojen korvaan.

Merkitys on yhteisöllinen tapahtuma, jossa suvut vauvoista vaareihin kokoontuvat yhteen tekemään töitä. Legendan mukaan ulkopuolisetkin saattavat merkityksiin päästä, jos vain ovat tarpeeksi rohkeita kysyäkseen.

Onko tällä kesäperinteellä ja poroelinkeinolla yleensäkään jatkuvuutta? Onko pohjoisen lasten kulttuurilla oikeus olemassaoloonsa? Ainakin kovan vyörytyksen kohteena on viimeisinä vuosina oltu.

Milloin kukakin asioista tietämätön kansanedustaja tai kansalainen vaatii poronhoitolain avaamista ja vapaan laidunnusoikeuden poistamista. Ei ymmärretä, että poro ei ole enää poro, jos sitä tarhataan ympäri vuoden.

Vielä vähemmän ymmärretään, että vapaa laidunnusoikeus on poroelinkeinon perusta. Jos se viedään, ei elinkeinolla ole tulevaisuutta. Silti besserwissereitä riittää. Näille tyttituppuraisille ja villevähämäille tärkeintä on takapihalla kasvavien tulppaanien turvaaminen. Kokonaisen kulttuurin voi heidän mielestään tappaa niiden varjolla.

Entäpä sitten pedot? Ei tunnu kuluvan päivääkään, etteikö joku omaan erinomaisuuteensa ihastunut "luonnonystävä" vaatisi uusia suojelutoimenpiteitä maamme suurpedoille. Tämä siitäkin huolimatta, että pedot ovat ihmisten pihapiireissä enemmän kuin koskaan ja aiheuttavat mittavia vahinkoja.

Poromiesten karjan tai lampurin lampaat saa syödä, kunhan vain itsestä tuntuu moraalisesti erinomaiselta. Sudet olivat niin sympaattisia Hopeanuolessakin, että ei niitä nyt saa tappaa.

Saati karhuja, noita ihania halinalleja, jotka keväisin hangelle noustessaan syövät ja raatelevat kaiken mikä eteen sattuu.

Mitä jos tehtäisiin kuitenkin niin, että antaisimme niille ihmisille enemmän valtaa, joita asiat suoraan koskettavat? Ylä-lapin kalastusasioiden parhaita asiantuntijoita ovat ylälappilaiset itse, eikä esimerkiksi vihreiden Emma Kari, vaikka hän niin itse kuvitteleekin.

Petotilanteesta taas tietävät parhaiten poromiehet, eivät ympäristöministeriön lattea lipittävät virkamiehet. Lapin lasten kesäloma on pelastettu, kun annamme lisää valtaa ja vastuuta paikallistasolle. Se tekee myös aikuisten elämän helpommaksi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit