Vieraskolumnit

Suomalainen sika suunnannäyttäjänä

Petri Sarvamaa
Vieraskolumnit 17.02.2017

Petri Sarvamaa: Onnellinen sika voisi olla vientivalttimme yhä eettisempiä valintoja tekevien kuluttajien maailmassa.

Suomalainen sikalayrittäjä erottuu edukseen kansainvälisessä vertailussa – Suomi kun kuuluu niihin harvoihin maihin, joissa tuotantosikojen häntiä ei katkota.

Ammattitaitoiset ja osaavat sianlihantuottajamme ovatkin saaneet kiitosta kyvystään kasvattaa saparollisia sikoja. Siis niitä, jotka myös elävät riittävän stressittömissä oloissa ollakseen purematta toistensa häntiä poikki.

Monet Euroopan maat ovat eri linjoilla kasvatuskäytännöistä ja kivulias saparon typistäminen on usein rutiinitoimenpide. Tämä on brutaali tapa estää häntien pureskelua. Suomessa typistäminen on kielletty ja saparoiden säilyminen tuottaa terveempiä ja paremmin voivia sikoja.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin varmistamisen pitää olla keskeinen osa maatalouselinkeinoa. Suomalainen eläinten hyvinvointi kannattaisi hyödyntää paremmin myös markkinoilla. Ehkä onnellinen sika voisikin olla vientivalttimme yhä eettisempiä valintoja tekevien kuluttajien maailmassa?

Typistämisen ehkäisemiseksi on eri puolilla Eurooppaa kehitetty myös erilaisia taloudellisia kannustinjärjestelmiä. Yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet ovat keskeinen osa EU:n sisämarkkinoita ja sikojen hyvinvointi on vain yksi esimerkki maataloudessa sovellettavista erilaisista toimintatavoista ja tukikäytännöistä.

Eläinterveyteen liittyvissä toimissa olisi syytä harmonisoida parhaat toimintatavat, jottei kansallisia tukia tarvitsisi liiaksi hyödyntää kilpailuetuna. Suomessa on lukuisia esimerkillisiä malleja saparollisista sikatiloista ja muiden maiden tulisi ottaa niistä oppia.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kokonaisvaltainen reformi on nyt alkanut. Komissio käynnisti helmikuun alussa julkisen kuulemisen, jonka tarkoitus on saada kansalaisten ja sidosryhmien äänet kuuluviin jo valmisteluvaiheessa. Nyt on siis aika sanoa sanottavansa.

Kolme kuukautta kestävän kuulemisen jälkeen komissio käy vastaukset läpi, julkaisee niiden tulokset, ja tarjoaa kuluvan vuoden loppupuolella konkreettiset näkemyksensä uudistuksista.

Hyvien toimintatapojen osalta suomalainen ruuantuotanto voi näyttää suuntaa koko Euroopan kehitykselle. Maatalouspolitiikan uudistuksessa voimme osoittaa johtajuutemme ja jakaa oppimme koko Eurooppaan. Nyt vain on aktivoiduttava – jos odottaa hiljaa, ei voi tulla kuulluksi.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksella on lukuisia haasteita. Erityisesti sen pitäisi varmistaa, että eurooppalainen maatalousyrittäjä selviää jatkossakin globaalien markkinakriisien myllerryksessä. Oikeastaan ongelmia pitäisi pystyä jo ehkäisemään niin, ettei myllerrykseen ikinä edes jouduttaisi.

Uudistuksen on myös vastattava ilmastonmuutoksen ja yhteiskunnan rakenteellisten muutosten haasteisiin. Ympäristöllisesti kestävää maataloustuotantoa on tuettava ja sukupolvenvaihdoksia edistettävä. Kun nuoret siirtyvät enenevissä määrin kannattavammille aloille, on varmistettava maatalouden houkuttelevuus ja tuettava uuden teknologian hyödyntämistä maatiloilla.

Kansainväliset ilmastovelvoitteet, globalisoituneiden markkinoiden kuihduttamat tulonlähteet ja tiukat vaatimukset tuotantoeläinten elinoloille eivät voi kaatua ainoastaan maatalousyrittäjien maksettavaksi.

Koko yhteiskunnan on otettava vastuu turvallisesta, eettisestä ja ympäristöystävällisestä ruuantuotannosta. Ruokaketjua on uudistettava jokaisen osapuolen hyvinvointi huomioiden – niin tuottajien, kuluttajien kuin eläinten.

Aiheeseen liittyvät artikkelit