Vieraskolumnit

Tohtorien osaamista kannattaa hyödyntää

Riitta Mustonen
Vieraskolumnit 08.02.2017

Tohtoriopintoihin on tuotu työelämätaitojen opintoja oman väitösaiheen opintojen ohelle.

Tutkimuksen vaikuttavuudesta puhuttaessa korostuu usein tutkijoiden tai yliopistojen velvollisuus tehdä asialle jotakin. Harvemmin nousee keskusteluun yhteiskunnan rooli, eli mitä yhteiskunta voisi tehdä, jotta tieteellistä tietoa ja tutkijoita hyödynnettäisiin enemmän.

Joulukuussa julkistettu Suomen Akatemian Tieteen tila 2016 –raportti identifioi kolme tutkimuksen vaikuttavuuden pääreittiä: tutkimustulosten välittyminen, yhdessä tekeminen ja vuorovaikutus sekä osaavat ihmiset.

Viimeksi mainittu, osaavat ihmiset, ovat kaiken ydin, sillä he tekevät tuloksen.

Tutkijakoulutuksen saaneet ovat valtava voimavara yhteiskunnalle. Yhteiskunta ei kuitenkaan täysin pysty hyödyntämään tätä potentiaalia.

Tilastokeskuksen aineiston mukaan vuonna 2013 yksityiselle sektorille sijoittui noin neljäsosa vuonna 2012 tai aiemmin valmistuneista työllisistä tohtoreista.

Tieteenalojen välillä on eroja. Esimerkiksi farmasian, ICT:n ja eri tekniikan alan tohtoreista työskentelee yksityisellä puolella suhteellisesti useampi kuin vaikkapa matematiikan tai käyttäytymistieteiden tohtoreista.

Ongelmana tohtoreiden saamiseksi yrityksiin ja elinkeinoelämän pariin on se, että he eivät joko osaa hakeutua sinne tai sitten heitä ei tunnisteta osaavina työntekijöinä.

Yliopistot ovat alkaneetkin kiinnittää huomiota yrittäjyysopintoihin. Niitä tarjotaan eri koulutusasteilla ja eri tieteenaloilla. Tavoite on saada opiskelija ymmärtämään, että yrittäjämäistä asennetta tarvitaan kaikissa organisaatioissa. Yrittäjyysopinnot ovat siten muutakin kuin start up:n perustamisneuvoja.

Yliopistot kehittävät myös tohtorikoulutustaan jatkuvasti. Työelämän muuttuminen ja työllistymisen haasteet on tunnistettu, ja tohtoriopintoihin on tuotu työelämätaitojen opintoja oman väitösaiheen opintojen ohelle.

Väitöskirjaa tehdessään tohtorit oppivat hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia, näkemään metsän puilta ja tekemään johtopäätöksiä analyyttisesti. Väitöskirjan teko opettaa kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisua. Työn valmistuminen on pitkä prosessi, jonka oleellinen osa on projektinhallinta ja itsensä johtaminen.

Tohtoriopiskelijoille työelämävalmiuksien opinnot ja yrittäjyysopinnot ovat hyödyllisiä, sillä läheskään kaikki vastavalmistuneet tohtorit eivät pääse tai edes halua akateemiselle uralle.

Vaikka yrityksille tohtorintutkinto ei ole arvo sinänsä, niin moni yritys kyllä arvostaa sitä osaamista mitä tieteellisen jatkokoulutuksen saaneella henkilöllä on.

Työnantajilla saattaa kuitenkin olla ennakkoluuloja ja vääriä mielikuvia johtuen siitä etteivät tunnista tätä osaamista. Yritykset voivat kokea, että maisteri on parempi sijoitus kuin tohtori, koska maisteri ei ole urautunut ajattelussaan.

Syytä on korostaa liikkuvuutta ja joustavuutta, sillä työantajaa kiinnostaa yleensä henkilö, jolla on kokemusta erilaisista organisaatioista ja toimintakulttuureista. Lisäarvoa yritykselle tulee erityisesti silloin, kun tohtorintutkintoa suorittava on työskennellyt siellä.

Yhteiskunnan näkökulmasta on tärkeää, että tohtorien saama koulutus tulee hyötykäyttöön.

Suomi ei voi tuottaa kaikkea tarvitsemaansa tietoa itse. Jos tieteellisten julkaisujen absoluuttisia määriä katsotaan, niin Suomen osuus on itse asiassa reilusti alle prosentin kaikesta siitä tieteellisestä tiedosta mitä maailmalla tuotetaan.

Yhteiskuntamme – myös yritykset – tarvitsevat tieteellisen koulutuksen saaneita ihmisiä, jotta voimme tunnistaa, arvioida ja hyödyntää muualla tuotettua tietoa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit