Yhdessä tehtiin, minä johdin

On ollut etuoikeus johtaa perussuomalaista puoluetta. Puolue on kulkenut minun ja perheeni mukana koko sen ajan kun olen sitä johtanut. Puheenjohtaja vastaa lopulta kaikesta; vaalituloksista, puolueen taloudesta, henkilökunnasta, toiminnasta, julkisuuskuvasta ja tappioista. Yksin kukaan ei saa mitään aikaan. Kyky on siinä, että saa muita mukaan, innostumaan, tekemään yhdessä työtä ja saa viestin julkisuudessa perille.

Siinä onnistuin. Puolue kehittyi ja kasvoi. Perussuomalaiset on saanut liikkeelle tuhansia suomalaisia. Kaikenlaisista taustoista. He ovat saaneet mahdollisuuden liittyä tähän aatteeseen. Yli kymmenentuhatta ihmistä on sen tehnyt. Lisäksi kaikki suomalaiset ovat saaneet mahdollisuuden äänestää jotain ihan muuta kuin vanhoja puolueita. Sadattuhannet ovat sen mahdollisuuden käyttäneet. Useissa vaaleissa peräkkäin.

On tässä muutettu myös muuta kuin pelkkää puoluekarttaa. Suomesta on tullut perussuomalaisempi. Näinä kahtena viimeisenä vuonna, kun olemme olleet hallituksessa, perussuomalaisuutta on tullut enemmän kuin aikaisempina vuosina. Mutta yhtäkään vastalausetta tai varjobudjettia ei pidä väheksyä, se on demokratiaa. Valtiopäiväneuvos Vistbacka piti perussuomalaisten eduskuntaryhmän ainoana kansanedustajana pystyssä kahdeksan vuotta. Ryhmäpuheet pidettiin ja talousarvioaloitteet jätettiin. Siihen ei moni enää pystyisi.

Puheenjohtajavuosien aikana on tullut todettua paljon kaikenlaista. 18 vuoteen ei ollut juurikaan merkitystä sillä, että perussuomalaiset olivat monessa asiassa oikeassa. Nyt on. Ja siitä hyötyy koko Suomi.

Olimme oikeassa autoverosta. Perussuomalaisempi Suomi on autoilijalle hyvä. Maksat vähemmän autoveroa ja samalla Suomen talous kasvaa. Mikä diili!

Perussuomalaisten ajama autoveron alennus ei nimittäin pian maksa valtiolle mitään, sillä se on jo nyt lisännyt verotuottoja 52 miljoonaa euroa enemmän kuin arvioitu. Verotuotot lisääntyvät, autokanta uusiutuu, ympäristö voittaa. Nykyoppositio on lautapäisesti huutanut autoveron alennuksen turmiollisuudesta. Se on heidän tehtävänsä, muutoksia sillä ei tule. Me olimme oikeassa.

Puolueen johdossa olen pistänyt koko persoonani peliin. Ei se muuten onnistu. Puoluetyö on yhteistyötä. Mutta puheenjohtajuus ei ole komiteatyötä.

Puheenjohtajuus on omien luottamusta, suurinta, mitä politiikassa voi saada. Se on suuri kunnia. Perussuomalaisten puheenjohtajan tehtävä on Suomen vaativin poliittinen luottamustehtävä. Se on myös suomalaisen politiikan kiinnostavin tehtävä. Hyvässä ja pahassa. Siihen kannattaa seuraajanikin varautua. Voitot ovat usein yhteisiä, tappiot kaatuvat puheenjohtajan syliin, syyksi ja selitettäväksi.

Puheenjohtajan paras päivä on se, kun hänet valitaan. Sen jälkeen alkaa tapahtua nopeasti. Tulee hyvää ja huonoa. Puolueen kanta tarvitaan mitä erinäisimpiin asioihin päivittäin. Erityisesti hallituksessa. Puolueen hallituspolitiikkaa voi johtaa ainoastaan hallituksesta. Toinen vaihtoehto on, että se ei ole kenenkään johdossa.

Joskus puheenjohtajalla on aikaa kysyä. Olen kysynyt mielelläni, koska se on myös selkänoja itselle. Kaiken haluaisi tehdä rauhassa ja yhdessä muiden kanssa. Usein tätä ylellisyyttä ei kuitenkaan ole. Maailma ja aika ajavat kiireeseen ja kosmiseen kylmään, jossa puheenjohtaja joutuu päättämään itse. Tämä vastuu ja valta puheenjohtajalla on. Se on hänelle puoluekokouksessa annettu.

Minä lähden hyvillä mielin. Kaikkeni olen antanut ja saanut. Perussuomalaiset on uuden aikakauden edessä.