Vieraskolumnit

Ylen vaikeat valinnat

Eero Heinäluoma
Vieraskolumnit 19.05.2017

Yle on joutunut myrskynsilmään, josta sen on vaikea päästä pois. Kyse on Yleisradion riippumattomuudesta, tuosta luotettavan journalismin välttämättömästä peruslähtökohdasta.

Helsingin Sanomat ja Yleisradio ovat vuosikymmeniä olleet resursseiltaan hyvän ja monipuolisen tiedonvälityksen suomalaisia kivijalkoja. Lukijan, katsojan ja kuuntelijan kannalta avainasemassa on luottamus siihen, että toimittajat saavat tehdä työnsä ilman painostusta tai ylimääräisiä suitsia.

Yleisradio tuntuu juuttuneen pitkään riippumattomuutta koskevaan keskusteluun ja epävarmuuteen. Kysytään voivatko valtaapitävät, pääministeri etunenässä, asiattomasti vaikuttaa itseään koskevaan julkisuuteen. Asia tuli ongelmalliseksi, kun Juha Sipilän hallitus hallitusneuvotteluissa ryhtyi käsittelemään Yleisradion asioita ja päätti rahoituksen tosiasiallisesta leikkaamisesta.

Tilannetta pahensi, että hallituspuolueista esitettiin samanaikaisesti merkittävää Ylen uutisointia ja ohjelmistoa koskevaa kritiikkiä.

Vuosikymmenten aikainen perinteinen lähtökohta on ollut, että Yleisradio toimii eduskunnan alaisuudessa ja hallituspuolueet eivät sovi Yleisradion asioista keskenään. Tämän menettelyn tarkoituksena on ollut varmistaa päätöksenteon avoimuus ja Yleisradion riippumattomuus kulloisestakin valtaapitävistä.

Pääministeri Sipilä on eri yhteyksissä – hyvin poikkeuksellisella tavalla – ilmaissut tyytymättömyyttään Ylen häntä koskevaan uutisointiin.

On syytä muistaa, että jokainen pääministeri on vuorollaan joutunut kovankin julkisen arvostelun kohteeksi. Pääministeri Jyrki Katainen oli filosofi Pekka Himasella teettämänsä tilaustutkimuksen johdosta pitkään häränsilmässä. Pääministeri Matti Vanhasen talokauppoja ja naisasioita käsiteltiin kuukausia. Ja pääministeri Paavo Lipponen oli kovan kritiikin kohteena kahdeksan vuotta.

Yleisradiota pitää voida myös arvostella. Yksikään Sipilän mainituista edeltäjistä ei ole kuitenkaan lähtenyt arvostelun rinnalla avaamaan Yleisradion rahoitusta. Julkisen sanan neuvosto ja professori Olli Mäenpää ovat omilla tahoillaan päätyneet siihen, että Yleen vaikuttaminen olisi onnistunut ja erityisesti pääministerin käsittelyä olisi muutettu pehmeämpään suuntaan.

Ilman rahaa ei ole asiajournalismiakaan. Kansalaisten etu on, että tiedonvälityksen koko kenttä pidetään rikkaana ja monipuolisena. Siksi kannattaa kantaa huolta niin lehtien kuin digilehtien arvonlisäverokannoista, kaupallisen televisiotoiminnan uutisten toimintamahdollisuuksista kuin Yleisradionkin rahoituksesta.

Sipilän hallituksen kehysriiheen oli valmisteltu esitykset niin digilehtien arvonlisäveron tarkistamisesta kuin kaupallisen television uutistoiminnan toimintamahdollisuuksien parantamisesta. Niitä esityksiä hallitus ei käsitellyt. Sen sijaan hallitus otti jälleen pöydälleen Yleisradion rahoituksen ja teki tähän liittyviä uusia yksipuolisia päätöksiä, jotka jälleen synnyttävät uutta kansallista yleisradioyhtiötä koskevaa epävarmuutta.

Riippumattoman journalismin ydin on rahoituksessa. Kun hallitus on asettanut uuden parlamentaarisen työ-ryhmän käsittelemään Yle-veron kehittämistä, on tässä yhteydessä välttämätöntä ratkaista myös Ylen rahoituksessa avoinna oleva vuosi 2019. Yle-veroa ei voida määrätä ilman että on tiedossa rahoitustarpeet. Työryhmä voisi ottaa myös kantaa ministeri Anne Bernerin esittämään 10 vuoden rahoituskehykseen.

Yleisradion hallitus joutuu pohtimaan, miten talon sisällä ja ulkopuolella palautetaan usko riippumattomaan journalismiin.

Ylen hallituksen onnistuminen mitataan siinä, että journalistinen työrauha talossa palautuu. Jos poliitikot tekevät vihdoinkin oman osuutensa ja varmistavat Ylen rahoituksen ja Ylen hallitus huolehtii talon sisäisestä johtamisesta, asiat voivat palata luotettavalle uralleen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit