Politiikka

Elintarvikevalvonta ja omavalvonta eivät ole onnistuneet hyvin petosten havaitsemisessa – ruokahuijausten selvittämiseen apua dna- ja isotooppianalyysistä

Politiikka 11.11.2017

Analysointi onnistuu myös prosessoidusta elintarvikkeesta.


Ruokahuijausten tutkijoilla on käytössään keinoja, joilla on mahdollista selvittää vaikkapa elintarvikkeessa käytetty kalalaji, mansikan kotimaa tai viinin alkuperä. LEHTIKUVA / Roni Rekomaa

Ruokapetoksista jää yhä helpommin kiinni sitä mukaa, kun laboratorioissa otetaan käyttöön uusia dna- ja isotooppianalyyseihin perustuvia tutkimusmenetelmiä. Jo nyt on mahdollista selvittää vaikkapa oikea kalalaji, mansikan kotimaa tai viinin alkuperä. Tulossa on myös menetelmiä luomutuotteiden aitouden tutkimiseen.

Ruokahuijauksissa voidaan esimerkiksi korvata tuote kokonaan tai osittain halvemmalla raaka-aineella, väärentää alkuperämaa tai valehdella tuotantotavasta. Ekstra-neitsytoliiviöljyyn lisätään halpaa bulkkiöljyä, luomu ei olekaan luonnonmukaisesti tuotettua tai päiväyksiä väärennetään.

"Elintarvikevalvonta ja omavalvonta eivät ole olleet kovin hyviä petosten havaitsemisessa. Riskioletukset lähtevät yleensä siitä, että kyseessä on tahaton virhe tai esimerkiksi tiedon puute", huomauttaa kemian laboratorion johtaja Janne Nieminen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Ongelmana on myös ollut, että etsittävä haitallinen tai ylimääräinen aine on yleensä pitänyt tietää etukäteen. Tuntemattomia ainesosia on ollut vaikeampi tutkia.

Uusia tehokkaita menetelmiä kuitenkin kehitetään. Evira käyttää jo dna-tutkimusta lajien tunnistukseen ja geenimuunnellun ruuan analysointiin. Myös tullilaboratorio tekee GMO-valvontaa. Elintarviketeollisuudessa käytetään isotooppitutkimusta esimerkiksi viinien tunnistamiseen.

Dna-viivakoodauksessa eliölajien perimästä sekvensoidaan sama lyhyt alue, jota voidaan käyttää lajintunnistukseen vertaamalla näytettä geenidatapankkiin. Selville saadaan esimerkiksi oikea liha- tai kalalaji.

"Analysointi onnistuu myös prosessoiduista elintarvikkeista, mutta toistaiseksi vain yksittäisestä lajista kerrallaan. Tekniikka kuitenkin paranee koko ajan. Jatkossa voidaan analysoida esimerkiksi makkarasta, mitä sinne on laitettu", Nieminen sanoo.

Isotooppianalyysillä voidaan puolestaan paikantaa esimerkiksi hunajan, marjojen ja vihannesten alkuperä. Alkuaineiden eri muotoja eli isotooppeja esiintyy eri pitoisuuksina eri alueilla, ja ne siirtyvät kasveihin ympäristönsä mukaisissa suhteissa. Menetelmää voidaan myös käyttää luomutuotteiden aitouden varmistamiseen, sillä niiden typpikoostumus paljastaa käytetyn lannoitteen laadun.

Ruuan alkuperää voidaan jatkossa tutkia myös hivenaineista, joiden määrät vaihtelevat maantieteellisesti.

Aiheeseen liittyvät artikkelit