Politiikka

Kansalaisten sitominen turpeeseen on ollut Suomen yhteiskuntarauhan turva

Politiikka 06.12.2017

Suomen maatalouden hidas rakennekehitys johtuu osaltaan pientilojen perustamisesta kansakunnan murrosvaiheissa.


Johannes Tervo
Asutustiloja perustettaessa ajateltiin, että mies ja hevonen hankkivat leipänsä metsäyhtiöiden hakkuupalstoilta. Koneistus muutti tilanteen.

Torpparivapautus 1918 oli ”uhri vaSpaan Suomen yhteiskuntarakenteen saattamiseksi terveelle perustalle”, lakia hyväksymässä ollut nuorsuomalainen kansanedustaja K. E. Linna perusteli.

Samassa hengessä päätettiin 1923 Lex Kalliosta, jolla maata saivat muutkin kuin vuokraviljelijät, ja sotien jälkeen evakkojen ja rintamamiesten asuttamisesta.

Tilakoko kasvoi muualla. Suomessa se pieneni. Yhteiskunnalle oli tärkeämpää, että kansa asettui aloilleen.

Jos on lukenut tai nähnyt Täällä Pohjantähden alla, vuoden 1918 sisällissota tuo heti mieleen torpparit. Tosiasiassa he olivat sivuosissa ja heitä oli sekä punaisissa että valkoisissa.

Väinö Linnan isä oli muuten lahtari – ei valkoinen eikä punainen vaan kyläteurastaja.

Torppien itsenäistyminen oli valmisteilla jo ennen sotaa. Maaseudun Tulevaisuus kiirehti päätöstä. Lehti ennusti, että viivyttely kallistaa torppareiden korvia kapina-agitaatiolle, kun taas ilman heidän ja maaseudun tukea kapina tukahtuisi alkuunsa.

Torpparien vapautuslaki eli oikeus ostaa torppa hyväksyttiin heti sodan jälkeen, heinäkuussa 1918, äänin 104–2. Se koski 123 000 torppaa ja mäkitupaa.

1922 tuli vielä maanhankintalaki lex Kallio, maan pakkolunastaminen maaseudun maattomille.

MT kiitti torpparivapautusta kauaskantoiseksi ja maanomistajia "suurimmasta rahassa mitattavasta uhrauksesta kuin mitä mikään luokka on maassamme koskaan tehnyt".

SDP:n kansanedustaja Matti Paasivuori joutui puolestaan pohtimaan, äänestääkö puolueen kannatuksen vai tulevien kapitalistien puolesta.

”Jos sosialistien äänimäärä vähenee, vähäpä sillä, kunhan uudistuksia ja köyhälistön oloissa parannuksia saadaan aikaan”, hän päätti.

MTK suhtautui maareformiin yllättävänkin rauhallisesti, järjestön historiaa kirjoittava dosentti Erkki Teräväinen sanoo.

MTK:ta perustettaessa oli päätetty, että se on tuottaja- eikä työnantajajärjestö. Kun perheviljelmät sitten nopeasti lisääntyivät, ne liittyivät aikanaan jäseneksi.

1920- ja 30-lukujen vaihteessa yhteiskuntaa horjuttivat kommunismiagitaatio ja laittomuuksiin sortunut lapuanliike.

Helsinkiin marssi 12 000 talonpoikaa. Luvussa oli toki muitakin, mutta taustalla pysytelleet kiihottajat halusivat toiminnalle kansan syvien rivien kasvot.

Seuranneessa Mäntsälän kapinassa talonpojat eivät sillä kertaa pelastaneet maata lähtemällä kotoa, vaan palaamalla kotiin.

MTK vastusti kommunismia mutta pysytteli erossa lapuanliikkeestä, Teräväinen sanoo.

Talvi- ja jatkosodan aikana maatalous kantoi erittäin suuren taakan, Teräväinen sanoo.

”Viljely oli naisten, ikämiesten, nuorten ja lasten varassa. Puolet hevosistakin oli sodassa."

”MTK:lla ei ollut virallista asemaa mutta tärkeä osa ruokahuollon järjestämisessä. Järjestö pyrki turvaamaan ruuan tuottamisen edellytykset.”

Sotien jälkeen eteen tulivat evakkojen asuttaminen ja rintamamiehille annetut lupaukset. Uutta maata ei ollutkaan jaettavaksi, vaan vanhaakin oli menetetty.

MTK:ta syytettiin asuttamisen vastustamisesta. Teräväinen torjuu syytöksen vääräksi.

Erimielisyyttä oli kylläkin siitä, miten tulipalo sammutetaan. MTK:n näkemys oli tuotannollis-taloudellinen, maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien puolestaan sosiaalis-yhteiskunnallinen, Teräväinen määrittelee.

Vasemmistokin oli myötämielinen asuttamiselle. Pelkona oli, että kaupunkeihin tulijat polkevat palkat ja korttelit slummiutuvat.

Työnantajat pelkäsivät puolestaan levottomuuksia. Lisää ruokaakin tarvittiin.

Yhteiskuntarauha ostettiin maatalouden kustannuksella. Keskikokoa isommat tilat menettivät maata, ja syntyi uusia pientiloja.

Ajateltiin, että isäntä ja hevonen hankkivat leivän yhtiöiden metsätyömailta ja lapset ruokitaan oman lehmän maidolla. Koneistuminen muutti tilanteen: pärjätäkseen piti raivata peltoa ja lisätä lehmiä. Siihen tarvittiin myös tukea.

Syntyi ylituotanto. Siitä ja tuista demarit tekivät EU-jäsenyyteen asti itselleen vaaliaseen. Unohtui, miten ja miksi tilanteeseen oli ajauduttu.

”SDP oli itsekin rakentamassa ylituotantoapparaattia”, Teräväinen toteaa.

EU:ssa Suomi on saanut huippukokouksen päätelmiin maininnan maatalouden säilyttämisestä EU:n joka kolkalla. Ajan muuttumisesta kertoo, että se onnistui sosiaalidemokraatti Paavo Lipposen pääministeriaikana.

Itse asiassa MTK:lle jäi sotien loppuessa varoittelijan osa. Järjestö ymmärsi asuttamistarpeen, mutta kantoi huolta niin vanhojen kuin uusien tilojen elinkelpoisuudesta ja ylituotannosta, Teräväinen sanoo.

Mutta eihän järjestö tietenkään voinut perustettuja tiloja, jäseniään, hylätä. Kyse oli yhä myös oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnan kunniavelasta.

MTK:n entinen puheenjohtaja Heikki Haavisto perusteli eläköitymishaastattelussaan hidasta rakennekehitystä näin:

”Huolehdittiin, että Suomen sodista pelastanut sukupolvi pääsi kunniallisesti eläkkeelle.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit