Huippu-urheilusta karsitaan tuettavia lajeja

Huippu-urheilun kärkilajit priorisoidaan syksyn aikana. Kuva: Stiina Hovi

Suomessa ei ole tähän mennessä saatu priorisoitua lajeja, joita huippu-urheilussa tuetaan valtion rahalla. Useimmissa maissa tämä on jo tehty vuosia sitten. Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja, Kuortaneen urheiluopiston rehtori Tapio Korjus sanoo, että huippu-urheilussa tavoitteet ovat jo pitkään olleet epärealistisia. Tästä johtuvat myös jatkuvat yliodotukset ja pettymykset kisamenestyksessä.

"Kunnianhimoiset ihmiset yrittävät tehdä väkisin tulosta Ladalla kun ei ole käytettävissä Mersua."

Tänä syksynä tehdään päätöksiä. Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö esittää niin sanotut kärkilajit, joihin satsataan, koska rahat eivät riitä nykyiseen laajaan lajikirjoon. Uudistusta on tehty yhteistyössä Opetus- ja kulttuuriministeriön ja lajiliittojen kanssa keväästä alkaen.

"Kun huippu-urheilussa tuetaan nyt 45 lajia kuudella miljoonalla eurolla vuodessa, jatkossa lajeja on paljon vähemmän. Jos verrataan Tanskaan, siellä tuetaan 20 lajia 18 miljoonalla eurolla", kertoo huippu-urheiluyksikön varajohtaja Leena Paavolainen.

Jokaisella lajilla on intohimoiset kannattajansa ja perustelunsa, miksi juuri omaa lajia olisi tuettava. Ministeriössä asia on nähty myös tasa-arvokysymyksenä.

Paavolaisen mukaan nyt on vankka yhteisymmärrys siitä, että valintoja on pakko tehdä. Erilaisia tukiohjelmia koordinoidaan jatkossa tiukemmin tarpeitten kautta ja tulostavoitteista pyritään tekemään selkeämmät. Osa lajeista saa kokonaisvaltaisen tuen ja osa saa euroja tai asiantuntemusta.

"Priorisointi saadaan valmiiksi syksyn aikana ja marraskuussa tehdään tukipäätökset, jotka astuvat voimaan kesälajien osalta ensi vuoden alusta", Paavolainen kertoo.

Tapio Korjuksen mukaan huippu-urheilun tavoitteet laadittiin edellisen hallituksen aikana vuonna 2012 ulottuvaksi vuoteen 2020. Silloin päätettiin myös resurssit, jotka eivät sitten toteutuneet. Tavoitteet ovat silti pysyneet samana nykytilanteessakin.

Esimerkiksi ammattivalmentajien määrä asetettiin silloin 200:aan, kun heitä on nyt alle 100. Valmennuksesta puuttuu myös monia asiantuntijoita kuten lääkäreitä, fysioterapeutteja, ravitsemusterapeutteja ja psykologeja.

"Esimerkiksi meillä Kuortaneen Urheiluopistossa olisi tarve näille päätoimisille ammattilaisille päivittäin mutta voimme ostaa heidän työtään päivän kahdessa viikossa."

Vaikka yleisurheilussa ei nyt mene kovinkaan hyvin, suomalaiset ovat huipulla monissa lajeissa kuten lentopallossa, muodostelmaluistelussa, moottoriurheilussa, lumilautailussa, tenniksessä ja golfissa. Niissä menestys ei tunnu riippuvan valtion tuesta.

Korjuksen mukaan niin Kimi Räikkönen kuin muutkin kansainväliset menestyjät ovat ponnistaneet suomalaisesta järjestelmästä ja hyödyntäneet kotimaisia valmennuskeskuksia. Kun he sitten lähtevät maailmalle osaksi isoa ja rahakasta valmennusjärjestelmää, tuloksia alkaa tulla.

Nuorten olympialaisissa ja EM-tasolla on saatu Suomeen useita mitaleja, mutta kansainvälinen menestys ei ole jatkunut aikuisena. Korjuksen mukaan aikuisurheilussa vaaditaan eri tavoin suuria satsauksia ja valintojen tekemistä niin yksilötasolla kuin lajikohtaisestikin. Esimerkiksi lentopallossa, jääkiekossa ja painissa valmennusrinkiin kerätään jo lahjakkaimmat nuoret. Yksilön valinta urheilijan urasta taas edellyttää valtavaa voimanlatausta ja omistautumista.

"Nuorilla alle 20-vuotiailla on urheilussa vielä monia turvatyynyjä, kuten asuminen kotona ja koulu. Lahjakas nuori kehittyy melkein automaattisesti systeemin mukana. Lisäksi hän kilpailee vain omassa ikäluokassaan."

"Aikuisurheilussa on mukana yhtäaikaa 10-15 ikäluokkaa lahjakkaimmista lahjakkainta. Menestyminen edellyttää täydellistä keskittymistä vuorokauden ympäri vain urheiluun ja tueksi vielä monien alojen huippuammattilaiset, jotta inhimillinen suorituskyky voidaan maksimoida. Tällaisia yksilölajilleen vuodesta toiseen omistautuvia urheilijoita ei ole Suomessa monta."

Korjuksen mielestä Suomessa on olemassa kaikki elementit menestyjien tekemiseen, kunhan valitaan tie ja keskitytään siihen. Olemassaolevaa palveluverkostoakin voi hyödyntää nykyistä paljon paremmin.