Lähi-Tapiolan entinen johtaja: Keskinäisyys sopisi sote-yhtiöillekin

"Meillä on nyt kaksi ääripäätä: saavutetut edut ja liian pitkälle mennyt ahneus. Jos tilannetta koetetaan pitää paikallaan ja eteenpäin mennään vain kriisin kautta, siitä kärsivät heikoimmat", eläkkeellä oleva Asmo Kalpala sanoo työmarkkinapolitiikasta. Kuva: Sanne Katainen

"Yhtiömuoto on valtava etu. Se ohjaa omaa toimintaa asiakkaiden hyväksi."

Näin keskinäisen yhtiömallin etuja kehuu vakuutusyhtiö Tapiolan entinen pääjohtaja Asmo Kalpala.

Keskinäisyys sopii vakuutusyhtiölle ja sopisi myös sosiaali- ja terveyspalveluihin (sote), koska se toimii aidosti sekä palveluiden että asiakkaan kukkaron parhaaksi.

"Olenkin miettinyt, miksi esimerkiksi kunnat eivät voisi yhdistää voimiaan ja perustaa keskinäisiä sote-yhtiöitä", Kalpala pohtii MT:n haastattelussa. Näin palvelut, kustannukset ja hyöty pysyisivät kuntien hyppysissä.

Usean hallituksen vatvominen sote-uudistuksen kanssa on pannut yksityisiin terveysyrityksiin vauhtia, ja vakuutusyhtiöt ovat hypänneet kyytiin: OP-ryhmä rakentaa isolla vimmalla Pohjola-sairaaloita ja Lähi-Tapiola liittoutui nyt kesäkuussa Mehiläisen kanssa hankkimalla siitä kymmeneksen omistuksen. Loppu on pääomasijoittajilla ja eläkeyhtiöillä, jotka maksimoivat voittojaan sijoittamalla myös veroparatiiseihin.

Lähivakuutuksen valttina on ollut alueellisuus ja ihmisläheisyys. Ovatko ne nyt uhattuina, jos Lähi-Tapiola ryhtyy tosissaan sote-sotaan?

Kalpala ei lähde neuvomaan, mutta toteaa, että kansainvälistä verokilpailua tulisi hillitä, muutoksiin pyrkiä julkisella keskustelulla ja finanssivalvonnassa kiinnittää erityistä huomiota suurten toimialaliukumien riskienhallintaan.

Kalpalan ehdottaman keskinäinen sote-yhtiömallin periaate on, että jokainen asiakas omistaa yhtiötä, joten tuottokin koituu asiakkaiden hyväksi maksuissa.

Osuuskunnassa taas voit omistaa yhtiötä, mutta siellä ei ole pakko itse asioida.

Yksityisessä ja pörssiyrityksessä hyöty menee puolestaan omistajille, ja asiakkailla on vain maksajan rooli.

Kalpala lykkäsi vuonna 2010 eläkkeelle jäämistään vuoteen 2013, jotta sai yhdistettyä Lähivakuutuksen ja Tapiolan ja edistettyä aloittamaansa keskinäisten yhtiöiden edunvalvontaa Euroopassa.

Häntä on pidetty ajatusmaailmaltaan vastakkaisena Sammon Björn Wahlroosille. Kalpalakin haluaa tuottoa, mutta voiton maksimoiminen ei ollut tavoite numero yksi. Valtaan kuuluu myös inhimillisempää vastuuta.

"Ideologiat tarvitsevat vastavoimaa tai niiden huonot puolet pääsevät dominoimaan. Hyvä riittää, sillä pyrittäessä parhaaseen tuhotaan hyvä. Paras on hyvän pahin vihollinen", hän sanoo.

Kalpala on kuitenkin vankka vapaan markkinatalouden kannattaja.

"Vapaa markkinatalous ja kansainvälisyys rakentavat maailmanrauhaa ja ihmisten välistä tasa-arvoa paremmin kuin tullimuurit. Tasa-arvo ei ole vain kansallinen asia, jos maailmasta halutaan tehdä parempi paikka."

Ruuantuotannossa vapaa kauppa voi tuntua epäreilulta, kun tuotantosäännöt ovat erilaiset Thaimaassa ja Suomessa, mutta halpa linnunliha lentää silti helposti mantereelta toiselle. Kalpalan mukaan muutosta voivat tuoda julkisuus, läpinäkyvyys, kaupan säännöt ja jämäkämmät kuluttajajärjestöt.

Kalpala on nähnyt maailmaa tavallisten ihmisten tasolta moottoripyöräillessään kehitysmaissa. Vauhti tuli vereen jo poikasena alppilajeja ja autourheilua harrastavilta isältä ja sedältä, ja poika oli itsekin SM-tason syöksylaskija.

Avarakatseisuutta on lisännyt taide- ja tiedeväen tapaaminen Suomen Kulttuurirahaston hallinnossa.

"Kuuntelen aktiivisesti muitakin kuin talousihmisiä, jotta en kuplaannu."

Kalpala katsoo ihaillen 100-vuotiasta Suomea. Maamme eheytyi ja kasvoi johdonmukaisesti sekä itsenäisyyteen että EU-jäsenyyteen, jo ennen kuin Neuvostoliitto edes natisi.

Hän toivoo, ettei hienoa historiaa nyt tärvellä. Pahin vihollinen ei ole poliittinen ääriajattelu tai terrorismi, vaan työttömyyden kustannukset, kun tilapäisestä turvasta on tullut pysyvä hirttosilmukka. Meneillään on iso työn, maailmantalouden ja ikärakenteen muutos sekä maahanmuutto.

"Suurin osa velkaantumisesta syntyy siitä, että emme ymmärrä työllisyysasteen ja yleissitovuuden merkitystä. Jos työmarkkinakysymykset alistetaan kapea-alaiselle politikoinnille, väärät asiat ohjaavat yhteiskuntaa. Esimerkiksi AKT on toiminut vastuuttomasti. Rettelöinti ja masinointi on taitavaa, mutta ketä se on pitkän päälle palvellut?" Kalpala kysyy. Hän kannattaa paikallista sopimista ja hallituksen uudistuksia, jotta työttömistä ei tulisi pakkoyrittäjiä.

"Arvelen, että vihreiden menestys perustuu keskusteluun ja ongelmien ratkaisuun enemmän kuin valta-asemiin. Valtakysymykset tulevat näin ratkeamaan itsestään."