Myanmar yrittää suoraa loikkaa kehityksen pikajunaan

Keskisuuren Aung Banin kaupungin työmatkaliikenteeseen ilmestyivät autot toden teolla tällä vuosikymmenellä. 

Maamme hyppää kehityksessä monta porrasta kerrallaan, uskoo päätoimittaja ja mediayrittäjä Soe Myint. "Mutta sitä varten tarvitsemme kansallista eheytymistä."

Soe eli perheineen maanpaossa Intiassa sotilasdiktatuurin aikaan ja palasi vuonna 2012. Nyt hänen johtamansa Mizzima Media -yritys tuottaa uutisia verkkoon sekä radioon ja on myös avaamassa televisiokanavaa.

Sanomalehteäkin kokeiltiin, mutta kansa siirtyy ohi tietokoneiden suoraan älypuhelinten aikaan. Siksi sähköinen tiedonvälitys on suunta, johon maa panostaa länsimaiden tavoin.

Vuonna 2011 sotilasvalta muuttui ensin "puolidemokratiaksi", kuten Suomen yhteystoimiston päällikkö Jarmo Kuuttila vertaa. Toissa vuonna avointen vaalien jälkeen kansa sai haluamansa valtiokanslerin, Aung San Suu Kyin.

Kuuttila on nähnyt vajaan neljän vuoden virkakaudellaan Myanmarin nopean avautumisen muulle maailmalle.

Kunnon internetyhteyksiä ei aluksi ollut ja henkilöautojakin vielä melko vähän. Nykyisin matkapuhelinverkko toimii kohtuudella, joskin tiedonsiirtoyhteydet ovat edelleen ongelma. Autoja pääkaupungissa on ruuhkiksi asti.

Tiestö ja sähköverkko kaipaavat kipeästi investointeja eikä rautatietä ole. Ensimmäistä syväsatamaa rakennetaan.

Myanmariin kohdistuu kauppa- ja ulkopoliittista intressiä, koska se sijaitsee vanhan sanonnan mukaan "siellä, missä Intia ja Kiina kohtaavat".

Varsinkin Kiinaa kiinnostavat Myanmarin luonnonvarat: puutavaraa ja jalokiviä viedään isoon itänaapuriin jo nyt jatkuvana virtana – niin laillisesti kuin laittomasti.

Myanmarilla on myös merkittäviä maakaasuvaroja ja ruuantuotantoon sopiva ilmasto ja vesivarat.

Maan suurin vientituote – huumeet – on nopeasti kehittynyt ongelma. Unikkoa viljellään syrjäseuduilla, joilla myös etniseen vähemmistöön kuuluvat aseelliset ryhmät toimivat.

Rajaseutuja vaivaava etninen konflikti onkin se, minkä länsimaat Myanmarista yleensä tietävät. Länsimaisten uutisvälineiden kuva maasta perustuu armeijan maaseudun kylissä suorittamiin puhdistuksiin. Suu Kyi on kuitenkin kieltäytynyt käyttämästä väkivallasta puhdistuksen nimeä.

"Asetelma ei ole näin yksioikoinen, vaan kansamme kärsii kriisistä, jossa sekoittuvat ideologiset, etniset ja uskonnolliset tekijät. Luottamuspulan juuret ovat syvällä maamme historiassa", analysoi toimittaja Kyaw Thu.

Ideologialla Kyaw tarkoittaa Suu Kyin hallituksen herkkää tasapainoilua vallanjaosta armeijan kanssa. Osa kansalaisista luottaa yhä armeijaan, suuri osa ei.

Ulkoministeriön vastuuvirkamies Petri Wanner näkee keskinäisen heiveröisen luottamuksen yhtenä Myanmarin kehityksen suurimmista haasteista.

Asia Foundationin teki vuoden 2015 vaalien alla tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset luottavat omaan perheeseen ja muuhun lähipiiriin.

"Mitä kauemmas mennään, sen vähäisemmäksi luottamus käy. Luottamuspula kohdistuu niin poliisiin, virkamiehiin kuin etnisiin ryhmiin."

Toissa viikolla pidetyt täytevaalit osoittivat etnisten vähemmistöjen luottamuksen olevan heikkoa myös uuteen hallitukseen, hän lisää.

Myanmar tähtää liittovaltioksi rauhanprosessin kautta. Poliittisia neuvotteluja ei ole päästy aloittamaan, koska muutamat aseelliset vähemmistöryhmät eivät halua allekirjoittaa asekieltoa.

Uutinen on tehty toimittajien kehitysakatemian matkalta, jota rahoitti osaksi ulkoministeriö.

Lue koko uutispaketti maanantain näköislehdestä.