Kolumni

Nimi on enne – minä olen onnistuja

Sari Hyvärinen
Kolumni 13.11.2017

Minua onkin jo pidemmän aikaa nyppinyt koko yrittäjyys. Ainakin terminä.

Luulin olleeni yrittäjä vuodesta 2011 lähtien. Olen maksanut kiltisti YELit ja hoitanut muut lakisääteiset velvoitteeni.

Jokunen tovi sitten selvisi, ettei minulla olekaan yritystä. Yritysrahoitukset on nimittäin tarkoitettu muille kuin yksityisille elinkeinonharjoittajille. Jos haluan osallistua pieneen mahdollisuuteen saada EU-tasoisesti säädeltyä valtiontukea nimeltään yritysrahoitus, voinhan aina vaihtaa osakeyhtiöksi. Se on kuulemma tehty hirveän helpoksi. Kiva juttu, pistänpä vaihtaen. Kun ei tässä muuta puuhaa olekaan.

Toiminimen valtiollinen markkinointi matalan kynnyksen väylänä yrittäjyyteen on kyllä toteutunut. PRH:ssa oli viime vuoden lopussa 203 562 rekisteröityä yksityistä elinkeinonharjoittajaa. Meitä, jotka pistämme kaikkemme, myös omaisuutemme, likoon yrityksemme ja elinkeinomme eteen. On vähintäänkin mielenkiintoinen signaali päättäviltä tahoilta rajata tämä yritysmuoto ei-yritykseksi.

Koska se ei ole oma oikeustoimihenkilönsä. Mitä nyt vähän elinkeinoa harjoitetaan. Mutta ei se mitään. Minua onkin jo pidemmän aikaa nyppinyt koko yrittäjyys. Ainakin terminä.

Tässä vain vähän yritetään, ans kattoo tuleeko tästä mitään, tuskinpa. Yritys ja erehdys, näin sitä opitaan. Ei, nyt saa riittää. Voisiko Suomen kielitoimisto määrätä vaihdettavaksi koko yritys -sanan onnistumiseksi? Olisi polleaa saada kertoa tittelikseen onnistuja. Onnistumisesta, oli se sitten muodoltaan toiminimi, osakeyhtiö tai joku muu. Nomen est omen?

Aiheeseen liittyvät artikkelit