Kolumni

Hirveä kilon paloissa

Hanna Lensu
Kolumni 11.11.2017

Hirvisesongin aikaan muistaa arvostaa teurastamojen ja kauppojen lihanleikkaajia.

Kun syksyn marja- ja sienisesonki on selätetty, koittavat jälleen ne lihaisat viikot, jolloin perheiden uutterat metsästäjät saapuvat jahtireissuiltansa saaliidensa kera.

Sakean hirvikantamme johdosta puuhaa riittää monella kodinhengettärellä ämpärikaupalla setvittäväksi. Ennen tätä vaihetta on tietysti nähty vielä isompi vaiva sorkkasankareiden etsinnässä, kaatamisessa ja paloittelussa.

Kun hirvisesonki painaa päälle, lihojen käsittelijä muistaa kummasti arvostaa teurastamon ja kaupan lihatiskien veitsitaitureiden työtä. Kuinka helppoa onkaan ostaa puoli kiloa valmista jauhe­lihaa tai paketillinen keittolihaa.

Yhtään ei tarvitse takuta luiden ja kalvojen kanssa. Ei pähkäilyä siitä, kelpaisiko tämä keiton aineeksi vai ennemmin lihamyllyn kitaan? Vai raakataanko peräti Mustille herkkupalaksi? Hella päälle, naps vain, ja lihat pannulle tai kattilaan. Paljon helpommaksi ei voi ruuanlaitto mennä.

Mutta kun hirviä on syytä metsästää ja hirvenliha on tervetullut täydennys talven ruokapöytään, niin keittiövastaavan ei auta muu kuin kääriä hihat ja pistää töpinällä lihat paloiksi ja pakastimeen. Pakastin on hirvelle ilman muuta oivallisempi talvehtimispaikka kuin taimikko.

Ja jos veitsenkäyttelytaidot ovat päässeet ruostumaan, niin kannattaa jo ennen työhön ryhtymistä varata ensiaputarvikkeet hollille – tämäkin juttu on kirjoitettu apukäden peukalo vahvasti viillettynä ja laastaroituna.

Aiheeseen liittyvät artikkelit