Kolumni

Kantrin synty

Lauri Kontro
Kolumni 15.11.2017

Kantri täyttää nyt 10 vuotta. Mutta miten se sai alkunsa? Entinen päätoimittaja Lauri Kontro kertoo.

Maailman synnystä on kirjoitettu paljon. Vähemmän tiedetään siitä, miten Kantri syntyi. Sitäkään ei tiedetä, missä tämä tapahtui ja milloin. Millaiset mahtoivat olla tähtien asennot silloin, kun Kantri putkahti maailmaan.

Kantri täyttää nyt 10 vuotta. Tänä vuonna juhlitaan siis Suomi 100 ja Kantri 10 -juhlavuosia. Mikäs on juhliessa, sillä molemmat ovat hyvässä, suorastaan ennätyskunnossa.

Kantria ryhdyttiin miettimään, kun huomattiin, että Suomessa on vielä väkeä, joka ei jostain syystä lue Maaseudun Tulevaisuutta. Tämä hämmästyttävä tieto saatiin tekemällä mielipidetiedustelu eli gallup.

Asialle piti tehdä jotain.

Kantrille annettiin työnimi Kuukausiliite. Siihen aikaan jokaisella lehdellä piti olla kuukausiliite, koska niin vain piti olla.

Kun Maaseudun Tulevaisuus, emolehti, oli voimakkaasti asiasuuntautunut, jopa inhorealistinen otteeltaan, arveltiin että mahdollisen kuukausiliitteen pitäisi olla pehmeämpi. Maallahan on mukavaa, miksi ihmeessä emme kertoisi sitä.

Maastullin toimitus pohti tuotekehitystä useammassakin seminaarissa ja mietiskeli, millainen tämä uusi lehti voisi olla. Nykyisin tätä mietiskelyä kutsuttaisiin aivomyrskyksi, vaikka kaikki kävi hyvin rauhallisesti, jopa leppoisan verkkaisesti.

Sillä tavoin Kantri sai alkunsa, vähän vahingossa. Mutta vahingossahan monet meistäkin ovat alkunsa saaneet. Ja aina on hyvä tullut, kuten tuli Kantristakin.

Kantrin syntymää odotettiin yhdeksän kuukautta ja kun H-hetki läheni, kiinnostus oli käsin kosketeltavaa. Tädit ja sedät pyörivät ympärillä arvuutellen sitä, millainen uusi tulokas olisi.

Mahtaako se kannattaa? Tuleeko siitä muutakin kuin menoja? Mikä sen nimeksi mahtaa tulla? Hyviä neuvoja sateli sekä tilaamatta että yllättäen.

Teorian tuntijat laskivat taulukkoonsa, että koko hommasta ei voi tulla mitään. Mehiläinen ei voi lentää. Jo Konsta Pylkkänen totesi aikoinaan, määritellessään viisauden lajit, että tätä teoreettista viisautta on nimenomaan sanomalehdissä.

Vanhat viisaat sanoivat, että lehden pitää olla iso, jotta sitä voisi lukea. Kuka nyt tuollaista pientä aviisia viitsii käteensä ottaa. Eihän se ole kuin puolikas.

Realistit muistuttivat, että liian myönteisen kuvan antaminen maaseudusta voi vaikeuttaa edunvalvontaa. Ruusutarhoja ja kiiltokuvia ei lukijoille kannata luvata.

Pienokainen ei jättänyt ketään kylmäksi, vaan herätti tunteita jo odotusaikana.

Nimi tuli kuin luonnostaan, vaikka sitäkin epäiltiin aluksi painovirheeksi. Kun nimi oli päätetty, syntyi kuitenkin pieni ongelma. Nimi oli varattu, eikä sitä voitu käyttää noin vain. Kantri-niminen lehti nimittäin oli jo olemassa.

Ihmisille tällainen asia ei ole ongelma, mattivirtasia voi olla useita. Lehtien kohdalla on kuitenkin toisin. Samannimisiä lehtiä ei voi olla enempää kuin yksi.

Asia kuitenkin saatiin kuntoon. Sovittiin nimen omistajan kanssa, että Kantri voi lainata hienon nimen. Tänä päivänäkin siis Kantrin nimi on lainassa.

Kun Kantri näki päivänvalon, se ihastutti kaikki. Uusi tulokas oli sittenkin syntynyt onnellisten tähtien alla. Tädit ja sedät ihastelivat uuden perheenjäsenen iloisuutta, hymyä ja nokkeluutta.

Kantria ryhdyttiin lukemaan myös valtamedian salongeissa. Se palkittiin ruotsalaisen Bonnierin kustantamon palkinnolla. Kantri rikkoi luokkarajoja.

Bonnierin palkinto on kuin tasavallan presidentin vientipalkinto. Tunnettua on, että vientipalkinnon saanut firma menee usein konkurssiin.

Myös tällä ruotsalaisella lehdistöpalkinnolla on huono karma. Ennen Kantria oli palkittu Kauppalehden vastaavanlainen liite Presso ja Hufvudstadsbladetin Volt. Kumpaakaan ei enää ole, vaan ne on lopetettu.

Mutta Kantri onkin erilainen nuori. Se jatkaa edelleen.

Meidän Kantrimme on siis jo kymmenvuotias ja lähestyy teini-ikää. Yleensä tuossa iässä maailmaa aletaan katsella uusin silmin ja kuunnella uusin korvin. Vanhempien ja teininuorison maailmoissakin alkaa olla eroavaisuuksia.

Kaiken maailman digimurrosten ja tekoälyjen keskellä Kantri kuitenkin vain porskuttaa ja voi hyvin. Ja mitä enemmän vuosia tulee, sen parempi se on.

Kuin vanha viini.

Onneksi olkoon!

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden ja Kantrin entinen päätoimittaja, joka seurasi lehden syntyä lähietäisyydeltä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit