Kolumni

Perheenhuoltopäivä toisi kaivattua joustoa

Eveliina Kutila
Kolumni 04.12.2017

Täyspäiväisen työn ja päiväkodin välillä puristuva perhe tarvitsee jokaisen loma- ja vapaapäivän, jotta arki pyörii

Työn ja perheen yhteensovittamisesta käydään taas keskustelua, kun eri tahot esittelevät omia ehdotuksiaan uudeksi perhevapaamalliksi.

Todelliset haasteet työelämän ja perheen arjen välissä jojoilun kanssa alkavat siinä vaiheessa, kun oikeus perhevapaisiin loppuu ja on molemmat vanhemmat ovat täysipäiväisesti töissä.

Joskus ratkaisut voivat olla yksinkertaisia. Omaa arkea helpottaisi vuositasolla se, että voisi esimerkiksi aina vuodenaikojen vaihtuessa pitää yhden perheenhuolto- ja asioidenhoitopäivän. Päivän, johon voisi keskittää lasten neuvolakäynnit, seuraavan sesongin ulkovaatteiden metsästyksen, passien hankinnat, auton renkaiden vaihdot ja kaikkien muiden juoksevien asioiden hoidon.

Helpottaisi huomattavasti, kun hammaslääkäriaikoja tai koulun arviointikeskusteluja ei joutuisi sopimaan keskelle työpäiviä. Arki-iltana voisi rauhassa touhuta lasten kanssa, kun ei olisi pakko työpäivän jälkeen lähteä etsimään uusia kurahousuja pieneksi jääneiden tilalle. Viikonloput saisi pyhittää viikosta toipumiseen ja harrastamiseen, kun ei tarvitsisi lähteä lauantain ryysikseen tohottamaan.

Voisihan sitä käyttää tällaiseen tarkoitukseen myös kertyneitä lomapäiviä, mutta haluan säästää ne siihen, että voimme lomalla viettää perheen kanssa aikaa. Sitä paitsi niin kauan, kun koulujen loma-ajat ovat vanhempien lomia pidemmät, on jokaiselle lomapäivälle tarvetta. Saldo- tai ylityövapaita puolestaan ei perheellisellä helposti kerry.

Töitä ei voi pitkälle iltaan venyttää, kun päiväkodin pihalla on oltava tiettyyn kellonaikaan mennessä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit