Kolumni

Eväsrasiamania

Laura Kuivalahti
Kolumni 02.12.2017

Eväsrasian pyöreään koloseen sujautettu vihreä kuula kruunaa lounaan.

Kotinsa ulkopuolella päiväsaikaan työskentelevät voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään: yhdet turvautuvat ravintoloiden lounastarjontaan ja toiset kantavat mukanaan eväsrasioita.

Tunnustan, olen eväslootajengin vankkumaton jäsen! Voisin kuluttaa tunteja selailemalla netissä tunnistetta #mealprep, jonka alta löytyy tuhansittain kuvia värikkäillä annoksilla täytetyistä eväsrasioista.

Eväspelinkin voi halutessaan muuttaa kilpa­varusteluksi.

Keittiöni kaapeissa on läjäpäin erilaisia rasioita. Parhaat olen löytänyt ulkomailta, siellä kouluruuan puuttuminen on ehkä nostanut rasiasuunnittelun omiin sfääreihin.

Parhaissa rasioissa on useita lokeroita, jotta aterian osat pysyvät sekoittumattomina. Onko nimittäin mitään kauheampaa kuin salaattiin sekoittunut lämmin kastike?

Entisessä työpaikassani ruokatunnin odotettu ohjelmanumero oli eväsrasiani avaaminen.

Pyöreään koloseen sujautettu vihreä kuula – jälki­ruokasektori – herätti suurta hilpeyttä.

Suurimpia eväsrintaman riemuvoittoja oli lounassalaatti, jonka pohjan olin kerännyt omalta viljelypalstaltani. Rapeat salaatit ja vain hivenen väkevät retiisit kurkkivat iloisesti sinisestä nallerasiasta.

Keikkatyöt tai ruuhkavuodet saattavat haudata haaveet eväiden kokoamisesta, mutta tällä hetkellä lounarit ovat minulle vain harvinaista hemmottelua ja arkilounaat kannan mukanani kotoa.

Ja kyllä, joskus mietin, että onhan se aivan älytöntä omistaa näin paljon erimuotoisia ja -värisiä muovipalasia. Mutta sitten taas toisaalta ne tekevät minut iloiseksi ja kantavat sisällään työpäivieni polttoaineen. Kai sitä saa ihmisellä yksi hölmö keräilyharrastus olla?

Aiheeseen liittyvät artikkelit