Kolumni

Kurasta uusi maaseudun vetonaula?

Olga Temonen
Kolumni 13.12.2017

Olga Temonen: Ei, se ei ole ihanaa. Tuskin ne eläimetkään pienestä kurasta niin edes kärsivät, mutta minä kärsin.

Tapasin joulukuun alussa ohimennen hevostilan omistavan tuttavan ja kysyin: Mitä kuuluu? Hän oli pitkään hiljaa kunnes vastasi: No, kuravelliä.

Taakse jäänyt kesä ja syksy on koetellut paitsi viljelijöitä, myös eläinten pitäjiä. Vettä, lunta, räntää ja jäätävää tihkua. Kaikkea vuorotellen ja yhtä aikaa, jatkuvasti, kesästä talveen.

Kaikki se mitä taivaalta tulee, muuttuu kavioiden, sorkkien, tassujen ja kumisaappaitten ja traktorinrenkaiden alla kuravelliksi.

Toki on paikkoja, vaikkapa tosi hienoja hevostalleja, mistä kyseistä liejua saa oikein etsimällä etsiä. Mutta me muut vähemmän asfalttia tai kivetystä pihoihimme laitattaneet nautimme Suomen sääolosuhteiden meille tarjoamista haasteista reippaasti puroja kantapäällä raapien.

Tuttavani muutti maalle. Hän teki Facebook-päivityksen mutaisista kumisaappaista, saatetekstillä jotenkin siihen tapaan, että kuinka ihanaa, tätä hän oli kaivannut.

Minua kiukutti tuo maalla asumisen ehkä kaikkein ärsyttävimmän puolen romantisoiminen. Ei, se ei ole ihanaa. Tuskin ne eläimetkään pienestä kurasta niin edes kärsivät, mutta minä kärsin.

Se ei ole myöskään ollenkaan hyvä juttu kukkarolle, sillä jotta kuraa voisi välttää, on tarhojen ja teiden pohjia yksinkertaisesti vain uusittava. Ja jos joku tässä maassa maksaa niin hiekan siirteleminen paikasta toiseen.

Kuulostan varmasti prinsessalta, ja olkoon niin, mutta tämä kura mistä puhun, ei suoranaisesti edes liity eläinten lantaan, eli siitä minulla ei ole ongelmaa. Meillä lannat kerätään päivittäin eivätkä ne sitä liejua itsessään tee.

Yksinkertaisesti lumiräntävesitihkumikäliesade ja tontilla edestakaisin liikkuminen tekevät tämän kuravellin, oli sitten pohjat tehty miten tahansa.

Jos tosiaan jotkut maallemuutosta haaveilevat kaipaavat kuraa kumisaappaisiin, uskon, että aika monella maanviljelijällä on ollut tietämättään käsissään melkoinen matkailuvaltti!

Nyt kaverit, ei muuta kun rohkeasti innovoimaan! Kun kuravellin ja sauvakävelyn yhdistää, ovat siinä sekä urheilulliset että henkiset vastukset kohdillaan.

Myös suojalkapallo alkaa kuulostaa vähän tylsältä, eihän se suo edes kunnolla tuoksu miltään. Toista se olisi rämpiä nousuhumalassa pallon perässä hyvin muhineessa polviin asti upottavassa pihatossa! Eikä tarvitsisi edes matkustaa Sonkajärvelle saakka, näitä kurakarkeloita voitaisiin järjestää helposti lähes joka pitäjässä.

Totta puhuen masentavan kuran sijaan on paljon asioita joiden vuoksi voin edelleen suositella maallemuuttoa.

Joulu tulee, satoi tai ei, onpahan ainakin joulukuusen haku helpompaa, jos sade sulattaa liiat lumet pois.

Joten rakas Joulupukki: Minä toivon joululahjaksi pakkasta. Pikkupakkasta, joka kestää pitkään, jonnekin huhtikuulle.

Mutta ei liikaa pakkasta, ettei putket jäädy, vaan sellaista pientä pakkasta, niin että voi ulkoilla ja nauttia niistä maalla asumisen paremmista puolista. Niin että voi päästää koirat suoraan ulkoa sisälle, kävellä antamaan iltaheinät eläimille pelkissä crocseissa ja villatakissa ja ihailla paluumatkalla tähtitaivasta.

Olga perheineen asuu maatilalla Iitissä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit