Kolumni

Kaupunkipyörä värittäisi kasvukeskuksia

Heidi Järvenpää
Kolumni 15.07.2017

Heidi Järvenpää: "Millaisia matkoja kaupunkipyörällä voitaisiin taittaa esimerkiksi Jyväskylässä, Oulussa tai Tampereella?"

Leimaan matkakorttini ohjaustankoon kiinnitettyyn näyttöön. Näppäilen nelinumeroisen tunnusluvun ja odotan ping-ääntä merkiksi pyörän lukituksen avautumisesta. Ping! Kaupunkipyörä on käytössäni seuraavat 30 minuuttia. Säädän vielä satulan itselleni sopivaksi ja lähden matkaan.

Tuoreena helsinkiläisenä olen tänä kesänä kulkenut monet matkat keltaisella kaupunkipyörällä. Toista kesää käytössä olevat fillarit ovat nousseet pääkaupunkilaisten suosioon. Lähes 30 000 käyttäjää on rekisteröinyt itselleen kaupunkipyörän.

Sanotaan, että lajin helppous viehättää. Tämä pätee myös kaupunkipyöräilyyn. Huokealla kertamaksulla saan rullailla toukokuusta lokakuuhun pitkin Helsinkiä, halutessani myös Espoossa.

Pääkaupunkiseudun katukuvassa liikkuu tänä kesänä 1500 kaupunkipyörää. Julkiseen liikenteeseen on tullut helppo, vaivaton ja nopea vaihtoehto. Miksi huvin pitäisi rajoittua vain pääkaupunkiseudulla asuville?

Maakuntien kasvukeskukset voisivat ottaa mallia Helsingin onnistuneesta kokeilusta. Kunnan tehtävänä on tuottaa palveluita sen asukkaille. Kaupunkipyörät piristäisivät monen kasvukeskuksen katukuvaa tarjoten kuntalaisille vaihtoehdon julkiseen liikenteeseen.

Pyöräasemien suunnittelussa tulee kiinnittää huomiota kuntalaisten tarpeisiin. Millaisia matkoja kaupunkipyörällä voitaisiin taittaa esimerkiksi Jyväskylässä, Oulussa tai Tampereella?

Kasvukeskuksissa kaupunkipyöriä kannattaa sijoittaa myös laitakaupungille hypermarkettien läheisyyteen. Näin viikon ruokaostokset voisi tehdä kätevästi pyörällä. Tosin etukorin olisi syytä olla suurempi kuin pääkaupunkiseudun tämänhetkisessä mallissa.

Kasvukeskuksilla olisi muutenkin opittavaa Helsingin kaupunkipyöristä. Eniten keskustelua on herättänyt pyörien määrä asemilla. Suosittuina aikoina, kuten aamuisin tai iltamyöhään, tietyt asemat Etelä-Helsingissä ammottavat lähes poikkeuksetta tyhjyyttään.

Toinen ongelma on ollut pyörän lukitseminen täydelle asemalle. Pyörän voi lukita täyden aseman läheisyyteen, mutta ainakaan minulta se ei ole sujunut ongelmitta. Kaupunkipyörään on säädetty 30 minuutin aikaraja. Ylimenevästä ajasta veloitetaan euro jokaiselta alkavalta puolelta tunnilta.

Pääkaupunkiseudulla kuljettajat siirtelevät pyöriä asemalta toiselle lava-autoilla aamu- ja iltavuoroissa. Kasvukeskukset voisivat niin ikään tarjota muutamalle nuorelle kesätöitä pyöräkuskina.

Kaupunkipyörä on ekologinen vaihtoehto yksityisautoilulle. Maakunnissa kaupunkipyörät paikkaisivat kesäajalla harvemmin liikennöiviä linja-autoja.

Pyörien käyttöönotto olisi piristeruiske turismille. Kuinka mukavaa olisikaan tutustua vaikka Turkuun tai Joensuuhun pyöräilemällä? Ulkomaiden suurimpien kaupunkien tuttu malli vuokrata itselleen pyörä päiväksi tai vain muutamaksi tunniksi ei ole rantautunut Suomeen. Kaupunkipyörät tarjoaisivat tähän ratkaisun.

Odottaessamme kaupunkipyörien vyörymistä maakuntiin on minulla Helsinkiin saapuvalle vierailijalle hyviä uutisia; pyörän saa käyttöönsä päiväksi munkkikahvien hinnalla. Miltä kuulostaisi kesäinen seikkailu Eirasta merenrantaa pitkin Hakaniemen torille? Kaupunkipyörällä totta kai!

Aiheeseen liittyvät artikkelit