Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Kun maailma murjoo, sokeri ja rasva lohduttavat

Henni Laitala
Kolumni 19.02.2017

Lohtusyököhän Trump iltaisella Valkoisessa talossa, kun maailma ei aina pyöri niin kuin hän haluaisi?

Alkuvuodesta odottelin terveysbuumin iskemistä itseeni. Ja odottelen yhä. Ei ole näkynyt pilkahdustakaan salaattivuorista, puhdistavasta paastosta tai muustakaan itsekurista.

Olen kyllä yllättänyt itseni useamman kerran kaupan lämpimäistiskiltä päässäni ajatus, että tällaisen päivän jälkeen olen niin ansainnut jotain hyvää.

Miksi paistopisteitäkin pitää olla nykyään joka kaupassa? Leivonnaiset lähes vyöryvät päälle.

Kotona on tullut koluttua hyllyt läpi kaikista herkuista. Jopa joulusta yli jääneet luumut hävisivät yhtenä iltana suoraan pussista.

Syytän hiilarihimostani ennen kaikkea talvea. Töihin lähtiessä on pimeää ja töistä tullessa on pimeää. Jääkaapilla käydessä paistaa kasvoille sentään edes kelmeä valo.

Luntakaan ei ole kuin nimeksi. Kun arkeen vielä lisää ripauksen stressiä ja syyllisyyttä tekemättömistä töistä ja antaa keitoksen tekeytyä kannen alla, soppa on valmis.

Nautitaan sohvannurkassa kunnon sisäisen soimaamisen kera ja ripauksella itsesääliä.

Tunnesyöminen, lohtusyöminen, stressisyöminen. Asialla on monta nimeä, jotka tarkoittanevat suurin piirtein samaa: elämän heitellessä turvaudutaan ruokaan, ainoaan tuttuna ja turvallisena pysyvään asiaan. Mitä enemmän siinä on sokeria ja rasvaa, sitä parempi.

Monille suomalaisille lohtujuominen lienee tunnetumpi metodi. Sitten on vielä lohtushoppailu ja lohtuseksi. Sama kai se on, millä ankeuden korvaa.

Olen aina pitänyt lohtusyömistä amerikkalaisena hapatuksena. Kun romanttisessa elokuvassa tulee bänksit, niin hukuttaudutaan kyyneliin ja viiden litran jäätelösankoon. Mutta kyllähän se on saapunut tukevasti Suomeenkin. Eletään notkuvien hyllyjen aikaa.

Lohtusyöpötellä voi moneen asiaan. Avaamattomaan laskupinoon, parisuhteen umpisolmuihin ja ahdistavaan työhön. Juuri sellaisissa tilanteissa olisi järkevintä pitää itsestään ja kehostaan erityisen hyvää huolta.

Jostain syystä kuitenkin ote herpaantuu eikä porkkanan pureskelu paljon nappaa.

Lohtusyödä voi varmasti masentaviin uutisiin päivän politiikasta. Luulen, että monella amerikkalaisella on tällä hetkellä kunnon lohtusyöntikierre menossa, kun muuria pitäisi ruveta pykäämään pystyyn.

Lohtusyököhän Trump iltaisella Valkoisessa talossa, kun maailma ei aina pyöri niin kuin hän haluaisi? Hyvin mahdollista, sillä hänen lempiruokiinsa kuuluvat muun muassa lihamureke, munat ja pekoni, juustohampurilaiset ja kirsikka-vaniljajäätelö.

Oikeastaan lohtusyödä voi vaikka tekemättömiin tiskeihin tai eripari­sukkiin. Aivan varmasti aina löytyy syy, kun etsimällä etsii. Se minun täytyy pitää mielessä, kun talven selkä taittuu ja aurinko rupeaa pian kurkistelemaan ujosti.

Aiheeseen liittyvät artikkelit